Kauniina alkoi tämä vuosi. Aivan ihana päivä. Kylmä tosin. Suht pieniä lenkkejä tehtiin vaikka aurinko ja lumi houkuttelivat kovasti ulos. Olisi Mûmak varmaan pitempäänkin tarennut olla ulkona, mutta minua vaivasi jonkinlainen laiskuus.

Kovin oli rauhallista ja vähän ihmisiä liikkeellä. Silti kuultiin muutamia ihailevia huomautuksia. Mûmak herättää sympatiaa ihmisissä, kun on pieni, rauhallinen ja kevytliikkeinen. Tassut sillä kyllä sutii kovasti noilla tasaiseksi tallatuilla poluilla. Se tepsuttaa niin varpaillaan, ettei anturat oikein kosketa maata. Ja kun minä riivin kynnet lyhyiksi, ei niistäkään ole liukuesteiksi. Mutta eipä sitä tuo liukastelu muuten näytä haittaavan, mutta jos leikkii jonkun ketteräliikkeisen koiran kanssa, luisuu käännökset pitkiksi.

Iltalenkillä meinasi ärsyttää, kun jotkut jälkeenjääneet paukuttelivat oikein urakalla rakettejaan. Onneksi suht kaukana, mutta äänihän kuului. Mûmak sitten painalsi eteenpäin niin lujaa kuin pääsi hihna piukeana. Alkoi tuntua, että jäädään tuonne pakkaseen ties miten kauaksi aikaa, mutta onneksi sen verran hiljeni, että koira sai tarpeensa tehdyksi. Kovin se on ääniherkkä nyt koko ajan. Minähän tykkään hiljaisuudesta, mutta nyt on vain pakko ruveta stereoida huudattamaan, jotta saadaan tätä melutreeniä kaikin tavoin.