Kävin pitkästä aikaa hummailemassa ja oli ihan kiva vaikka olenkin umpipoikkiväsy. Oli sellainen iisimpi tunti, kun hepat olivat jo aamupäivälläkin tehneet töitä. Mutta ennen iltaa oli aamu.

Aikaisin olimme liikkeellä ja kaunista oli.

Minä yritän taas kävellä aamuisin töihin mahdollisimman usein. Ja mikäs siellä on kävellessä, kun on kauniita varhaiskeväisentuntuisia aamuja.

Valoisuus jaksaa aina vain ihmetyttää. Tällaisina aurinkoisina päivinä se oikein pistää silmään. Kunhan taas rupeaa pilveilemään, asiat muuttuvat.

Mutta tänään ei pilveillyt.

Tuo aaltoileva hanki työhuoneen ikkunan takana on sellainen, jota jaksan aina ihailla. Istun niin, että voin välillä nostaa katseeni koneesta ja lepuuttaa silmiäni tässä maisemassa. Tällaiselle ikkunoista tuijottelijalle tuo on melkoinen työpaikkaetu, joka korvaa niitä ikkunattomassa kopperossa vietettyjä vuosia.

Hummailun takia lähdin ihan ihmisten ajoissa töistä, joten kovin oli aurinkoista, kun lenkillä käytiin.

Mûmak pesi ensin toisen posken

ja sitten korvaa myöten

jotta pääsi sujuvasti kellahtamaan selälleen.

Puhtaana oli hyvä sitten jatkaa matkaa.

Nyt riehuu tuolla sängyllä jotain omiaan. Ulkona on melkoinen tuulenmyräkkä, joten sitä pitää kuitenkin välillä kuunnella. Ja pitäisi tästä mennä molempien joskus nukkumaankin.