Kylmä aamu, mutta taas niin kaunis taivas. Tämä on ollut uskomattoman hieno vuosi. Ensin oli oikea kunnon talvi ja sitten kuuma kesä. Kevät livahti ohi huomaamatta, kun talvi ja kesä vaihtoivat lennossa paikkaa. Mutta nyt sitten syksy on ollut aivan uskomattoman kaunis kuten tämän aamu taivas.

Töiden jälkeen Patupoika tuli hakemaan meidät lenkille Vantaan joen suulle.

Ensin käytiin kuitenkin tarkastamassa, että mihin se Helsingin kaupunki oikein alunperin perustettiin.

Löytyi muistopaasi, jossa oli tekstit sekä suomeksi että latinaksi.

Ja hienot näköalat oli myös, sillä fiksusti kaupunki perustettiin mäelle eikä ihan rantaan.

Historiapläjäyksen jälkeen jatkettiin Vanhankaupungin koskea ihailemaan.

Minusta tämä maisema on aina yhtä komea, mutta

Mûmakin mielestä oli ihan joutava nähtävyys koko koski. Jotain mielenkiintoista kuitenkin näkyi, kun lokki pyydysti kuohuista nahkiaisen ja vaivalloisesti nieli sen. Siinä vaiheessa kyllä kameran surkeus otti päähän. Mutta jos olisi ollut kunnon kamera, niin eihän se olisi ollut mukana tai ainakaan toiminut.

Kosken partaalla oli muitakin kalastajia sillä lippoajat olivat paikalla.

Ja saalistakin rannalta löytyi.

Haukihan on tunnetusti kala.

Mutta niin on lohikin.

Patu vähän tätä totuutta epäili, eikä uskonut ennen kuin oli itse koettanut.

Kalajutut kerrottuamme kierrettiin koskilenkki ympäri ruskaa ihaillen.

Joten vaikka taivas oli uskomattoman kaunis, lopetetaan tämä poikkeuksellisesti ruskakuviin.

Okei laitetaan yksi taivaantuijotuskuva kuitenkin.