Kivan raikas aamu, kun sain ensin revittyä itseni sängystä ylös ja lenkille. Mûmakilla olisi selvästi intoa pitemmillekin kävelyille, joten eiköhän tästä kohta. Juoksin jo tänään illalla bussille, kun en saa kurssia loppumaan millään aikataulussa. Kivahan se on, että opiskelijat ovat innostuneita, mutta jotenkin ei tahdo itse jaksaa. Niin mukavia opiskelijoita on, että oikein pahalta tuntuu, kun itse on se jarru siinä. Mutta tällaista tämä on.

Päivä meni töissä taas sukkelaan. En yhtään ymmärrä, mistä niitä hommia aina samaan aikaan siunaantuu. Huominen on oikein infernaalinen päivä. Onneksi kuitenkin paljon seminaareissa istumista. Voin samalla neuloa.  Mûmakin puolesta vain harmittaa. Mutta eiköhän sillekin vielä aikaa löydy.

Näin omituisia pensaita kasvaa työpaikan vieressä. Punaiset rungot ja oksat.