Mûmakilla oli eilen aika rankka päivä, kun aamun järkytysten jälkeen oli vielä iltapäivä Jawan kanssa leikkimistä ja ilta grillijuhlia. Minä kävin leffassa ja Jawa omistajineen tuli lapsenvahdiksi. Tutustuminen sujui jo paljon mallikkaammin kuin viimeksi.

Ja pian pojat olivatkin täydessä leikin tuoksinassa kokoerostaan huolimatta. Yllättäin niistä ei siinä vaiheessa mitään kuvia saanut.  Mutta täysillä siinä tömistettiin, hypittiin ja riehuttiin. Ja välillä huilattiin.

Mûmak opetteli myös lunnikoirien tyypillisen tavan katsoa telkkaria.

Illan grillijuhlissa pikkukoira oli jo niin väsynyt, että nukkui  vaikka vieressä höyrysivät herkulliselle tuoksuvat makkarat.

Kuvien ottamisesta täytyy sanoa, että kyllä niitä tulee otetuksi ja paljon. Hyvin paljon on myös kuvia "tässä oli koira sekunti sitten". Etenkin noista nurmikentistä on paljon hienoja kuvia. Voisin perustaa nurmikkokuvaston.  Tänne laitan lähinnä jotain aiheeseen sopivia en välttämättä hienoimpia kuvia. Enkä missään nimessä laita niin paljon kuin haluaisin. Siihen ei mikään tila riittäisi.

Makkaroista ja ruoasta yleensä voisin myös jotain kirjoittaa. Aamuisin Mûmakilla on kovin nälkä ja silloin menee vauhdilla desin verran nappulaa. Olen edelleen sen neljä kertaa päivässä tarjonnut ruokaa. Välillä Mûmak vain kohteliaasti vilkaisee ruokakuppia, välillä syö muutaman nappulan ja välillä ehkä puolisen desiä. Illalla on toinen enemmän ruoan vaihe. Päiväsyömiset tahtoo jäädä aika vähiin. Jos ei maistu, otan kupin pois ja tarjoan saman annoksen seuraavalla kerralla.

Kuulin, että ihmiset käyvät eläinlääkärillä punnitsemassa koiransa joka viikko. Minulla olisi tosi kiva eläinlääkäri tässä ihan kävelymatkan päässä, jossa voisi käydä vaa'alla, mutta enpä taida. Kuvittelen, että jos ruokaa on tarjolla, pentu ei tapa itseään nälkään. Eri asia tietenkin, jos rupeaa olemaan jotain mahaongelmia. Toistaiseksi ei ole ollut. Mitään herkkuja en kuitenkaan uskalla tarjota, vaikka Mûmak selvästi arvostaisi minun ruokia. Eipähän opi kerjäämään, kun ei koskaan mitään saa.

Namupaloiksi etenkin noita matkusteluja silmälläpitäen olen ajatellut paistaa täysjyväriisistä ja kalkkunanjauhelihasta pieniä tikkuja, joita voin pakastaa ja ottaa sitten mukaan. Herkkua aina ikävillä ja pelottavilla reissuilla.

Kun Mûmak nukkui eilen illalla tosi hyvin, jaksoi se aamulla herätä viiden aikaan pureskelemaan korviani. Minua väsytti armottomasti. Aikansa peuhattuaan Mûmak halusi alas sängystä ja kipitti pissalle sanomalehdille. Jonkin ajan päästä se kävi vääntämässä kakat makuuhuoneen lattialle, mutta en vain jaksanut nousta. Pakko oli kuitenkin siinä vaiheessa, kun pentu alkoi kannella kakkapökäleitä suussaan eri paikkoihin. Kun Mûmak oli saanut minut lopullisesti ylös ja aamukahville, se kävikin itse nukkumaan.  Ehkä minäkin otan tässä jossain vaiheessa päiväunet.

Tänään on kaunis ilma, joten olemme varmaan aika paljon ulkona. Tuossa jo käytiin niitä nurmikkokuvia taas ottamassa. Mûmakilla oli hauskaa. Etenkin voikukkien natustelu on mukavaa. Onneksi ne eivät ole mitenkään myrkyllisiä vaan ihan hyvää salaattiainesta.

Tänään olisi tarkoitus myös aloittaa yksinolon opettelu. Katsotaan, miten aika riittää. Bussireissu tietenkin tehdään kuten joka päivä. Kyllä tämä äitiyslomalla olo käy ihan työstä.