Tuulet ovat tyyntyneet ja elämä rauhoittunut. Päivällä ruokatuntikävelyllä oli suorastaan kaunis ilma. Yritän näin pimeän aikaan käydä päivällä ulkonakin, jotta näkisin ehkä auringonvaloa. Tänään sitä oli tarjolla.
Illalla mietin nettiyhteyksiä ja muuta vastaavaa, enkä siis "ehtinyt" leikkiä Mûmakin kanssa. Mûmak kesti sen tietenkin kuten koira kestää, mutta vähän paheksuvasti minua katseli.
Yritin korvata sen kuvaussessiolla parvekkeella. Kuvissa nyt ei paljon mitään näkynyt, mutta muuten Mûmak viihtyi tarkkaillen naapuruston ja etenkin naapuruston koirien liikkeitä ulkona. Ja nähtiinhän me lenkeillä muutama mukava uusi koira, joiden kanssa pääsi ihan kuonokosketukseen. Joten ei tämä aivan turha päivä ollut.
Kovin näyttää mustalta taivas tuossa kuvassa vaikka se itseasiassa oli sellainen omituisen kellertävä, mikä on usein tyypillistä kaupungin taivaalle.
Mûmak rentoutuu. Minä lueskelen.
Kommentit