Heräsin sen verran hirveään päänsärkyyn, että pysyin poissa töistä. Mutta ei se mitään vakavaa ollut. Pää täynnä räkää vain.  Minulla on taipumusta kerätä limat onteloihin eikä päästää niitä valumaan ulos. Troppia nautin päivän ja vähän kuumetta kehitin. Eiköhän sitä huomenissa taas ihan työkuntoiseksi voi itsensä kuvitella troppaamalla heti aamusta.

Mûmakista oli kivaa, kun olin kotona. Siitä ei tykännyt, kun käytiin pyykkituvalla vuoroja etsimässä.

Pyärätelineeseen kytkettynä oleminen ei ole Mûmakin ominta aluetta. Se itseasiassa muistaa kaikki paikat, joihin se on jätetty odottamaan. Siis ne kaksi!  Pesutuvan ja kaupan! Hätä on kuitenkin vain silloin, kun minä olen kärsimässä. Muuten on vain pitkästyttävää.

Onneksi Mûmak sai hyvitystä iltalenkillä. Tauti tai ei, mehän jahdataan mittari taskussa askeleita eli pitkiä iltalenkkejä on luvassa. Ja kun tarpeeksi pitkälle mennään, voi mukaan tarttua jotain kivaa. Nyt Mûmak löysi tennispallon, jonka sai "salakuljetettua" sisälle asti. Sisällä siitä olikin sitten paljon iloa.