Tänä aamuna Mûmak vaihteeksi herätti minut. Hyvä, että herätti. Olin unohtanut laittaa kellon soimaan. *tätyykin laittaa heti muistaessa huomisaamuksi *
Aamulla Mûmak kunnostautui muutenkin. Olin pesulla, kun tuli viereen pitäen omituista pientä valitusta. En oikein tajunnut, mistä on kyse. Enkä voinut tehdä mitään, kun olin juuri naamaani pesemässä ilman vaatteita. Asiahan selvisi hyvinkin pian. Kakkahätä ja pökelöt sitten lattialle. Mutta Mûmak siis pyysi päästä ulos. Olin aika ylpeä pennusta. Toivottavasti ei lannistunut minun tyhmyydestäni vaan tekee sen toistekin.
Meni bussilla töihin, kun olin tilannut kuntosalilta kuntotesti ajan. *suht hyvät tulokset, mutta kuitenkin sen verran parantamisen varaa, että kannattaa ruveta rehkimään * En siis käynyt ruokatunnilla kotona, mutta Henna tuli käyttämään Mûmakia. Mûmak oli riehaantunut aivan totaalisesti. Jostain syystä Henna on Mûmakin erikoissuosikki. Muita ei tahdo oikein edes oppia kunnolla muistamaan, mutta Hennan kanssa on ollut alusta lähtien tosi hyvä kaveri.
Minä vein sitten kotiuduttuani Mûmakin lenkille ja se löysi jotain ihan uutta. Ensin vähän vainua jostain, vai olisiko ollut näköhavainto.
Sitten syöksyminen apajille esteistä välittämättä.
Äkkiä pureskelemaan ja silppuamaan ja jyystämään. Kun ehdin paikalle, huomasin, että just, sienet ovat ruvenneet kasvamaan. Pidin pitkän puhuttelun sienistä, niiden myrkyllisyydestä ja siitä, ettei missään nimessä saa ruveta syömään sellaisia sieniä, joiden vaarattomuudesta ei ole aivan varma. Mûmak kuunteli hyvin keskittyneesti.
Täytyy varmaan hankkia uusi sienikirja, jotta voin opettaa Mûmakkia erottamaan syötävät ja myrkylliset sienet toisistaan.
Tuolla se nyt taas nukkuu oloonsa tyytyväisenä. Vähän oksensi juuri äsken. Se kuitenkin todennäköisesti johtui liian isoista porkkananpaloista, joita nieleskeli, eikä niistä sienistä, joita ilmeisesti vain hajotti.
Kommentit