Aamulla en millään meinannut saada itseäni ylös sängystä. Mutta velvollisuus iski tietenkin, kömmin lopulta jalkeille ja raahauduin aamun läpi töihin. Ja kaikesta huolimatta olin ekana paikalla, vaikka nousin tunnin normaalia myöhempään. Tästä voisi ehkä vetää sellaisen johtopäätöksen, ettei minun olisi pakko niin hirveän aikaisin nousta. Viritin siis huomisaamuksi kellon hälyttämään puoli tuntia normaalia myöhemmin. Katsotaan, mihin se johtaa.

Aamulla Mûmak taas yritti selittää, että jotain tapahtuu mattotelineellä, mutta en jaksanut ottaa kantaa. Päivälenkillä sitten mentiin sen telineen kautta taas. Mûmak sitä varovasti nuuskikin jo, että kyllä tässä pian tuttuja ollaan. Päivälenkki tehtiin, koska minulla oli iltapäivä muutosvalmennusta keskustassa ja piti fillari tuoda välillä kotiin. Keskustaan en kyllä viitsi pyöräillä. Hyvä kun tuon surkean työmatkani poljen. Sekin ottaa koville.

Päivälenkillä sitten nähtiin näitä valkoisia karvapalloja lähempää. Kauempaa nähdään niitä usein, mutta ne, tai pikemminkin omistaja, yrittää kiertää meidät kaukaa. Nyt nämä vain tulivat emäntänsä vastalauseista huolimatta Mûmakia moikkaamaan. Ja kaikilla oli tosi mukavaa.

Karvapalloja on kolme, mutta kolmas oli niin pahasti paketissa, että omistaja otti sen syliinsä selvitelläkseen irti. Tuossa vähän jalkoja pilkistää todisteeksi kolmannesta pyörästä.

Minä olin siis muutosvalmennuksessa iltapäivän ja yllättäin oli ihan mukavaa. Tehtiin paljon mielikuvaharjoituksia ja ne selvästi sopivat minulle. Tosin pieni ongelma oli, että aina, kun piti laittaa silmät kiinni, meinasin nukahtaa.

Illalla olin pilateksessa ja kun sen jälkeen käytiin pissalenkillä, oli Mûmak taas tosi riehakas. On ollut pari päivää vähän nihkeä kaikessa, joten ihan mukavaa, että on piristynyt. Ja syönytkin on taas tänään tukevasti. Aina, kun se on rauhallisempi, rupeaa epäilyttämään, että se on sairas. Silloin, kun se riehuu ja sotkee, puree ja repii, tiedän, että se on kunnossa. Nyt on taas hyvin kunnossa.