Heräsin taas neljältä linnunlauluun. Linnut on mukavia ja linnunlaulu on mukavaa, mutta herääminen linnunlauluun liian lyhyiden yöunien jälkeen ei ole mukavaa. Mutta nukahtaminen linnunlauluun on mukavaa, joten nukuin vielä pari tuntia.

Työpäivästä ei ole sen kummenpaa sanottavaa. Lähden nykyisin suht aikaisin töistä, kun kellokortille kertyy väkisin noita plussia. Ja kun lähden ajoissa töistä, ehdimme Mûmakin kanssa kitkuhommiin. Niinpä tänäänkin me molemmat kaivoimme innolla maata. Mûmak myös istutteli paljon voikukkia, kun minä yritin kitkeä kaikki voikukat palstalta ennen kuin ne enemmän ehtivät kukkimaan. Oli osa silti ehtinyt.

Mûmak tykkää istutella kaikenlaisia rikkaruohoja myös minun marjapensaiden juurelle. Kuvasta voisi päätellä, että kasvaa siellä niitä ihan tarpeeksi ilman Mûmakiakin. Mutta antaa lapsen touhuta. Touhutessaan se myös karsii pensaita, mutta kait sekin tekee niille vain hyvää.

Sen verran on Mûmak jo tähän palstaelämään tottunut, ettei sen ole pakko koko ajan nyhjätä minun kyljessä vaan voi välillä lepäillä varjossa. Se on hyvä, koska tuolla palstalla ei paljon tuuli käy, mutta aurinko paistaa koko ajan. Hikihatussa minäkin siellä olen koko ajan.

Tänään oli Mûmakilla oikein retkipäivä. Eväät mukana. On vähän huono syömään, joten ajattelin kokeilla tällaista. Hyvin toimii karvaisillakin lapsilla. Tärkeintä retkeilyssähän on , 'milloin syödään eväät?'