Minulta jäi taas yöunet vähiin. Valvoin ties miten pitkään. Mûmak viisaasti nukahti ajoissa ja oli aamulla virkeä. Käytin Mûmakin ulkona, annoin ruoan ja menin itse takaisin sänkyyn. Yritin sitkeästi nukkua, mutta ei siitä tullu mitään. Vähän aikaa Mûmak huvitti itseään, mutta tuli sitten kinuamaan sänkyyn. Se ei vielä itse pääse ylös eikä uskalla hypätä alas.  Nostin sen ylös toivoen, että nukahtaisi. Mutta eihän se ollut uninen vaan riehaantui minua vanuttamaan. Oli vain pakko nousta ylös. Kun sitten olin aamukahvilla, Mûmak jo nukkuikin tyytyväisenä.

Väsynyt kun olin käytiin päivällä lenkeillä vain tässä lähistöllä. On tuota pentua ilo katsella, kun se painaltaa ulkona. Ääneen aina nauran, kun se villiintyy juoksemaan edestakaisin ja vetää ympyrää, korvat ja häntä suorana. Nauttii todella paljon pitkistä heinikoista ja leikatuista nurmikoista.

Nähtiin muutamia koiriakin, jotka olivat mukavia. Niiden perään olisi pitänyt sitten tietenkin mennä. Yksi kymmenviikkoinen iso sekarotuinen narttupentu sen sijaan oli aika pelottava, kun halusi leikkiä ja hyppiä ja oli vaikka kuinka paljon Mûmakia isompi.

Kävin juoksemassakin taas tänään ja hiljaa Mûmak jäi kotiin. Ja hiljaa oli, kun tulin takaisin. Koko ajan se oppii asioita. Nyt on jo melkein täysin mennyt perille se, ettei vaatteissa saa roikkua, kun yritän niitä pukea päälleni. Eikin alkaa olla tuttu ilmaus.  Seuraavaksi on harjoittelussa se, ettei pöydältä saa ikinä, koskaan, milloinkaan ottaa mitään, oli vaikka kuinka suuria herkkuja. Samalla treenataan sitä, ettei pöydälle yleensäkään saa nousta kurkkimaan.

Kun on kyseessä lunnikoira ja sen edellisen kanssa oli niitä mahaongelmia, niin tuo kerjäämisjuttu hoituu aika itsestään. Mûmakhan tietenkin kerjää, kun herkullisia hajuja tulee sen nenään. Mutta sen verran varovaiseksi tulin Nortin kanssa, etten edes kuvittele pientäkään maistiaista antavani. Ja saman sanon aina kaikille vieraillekin. Oletan, että fiksuna koirana Mûmak tajuaa ennen pitkään, ettei kerjääminen kannata.

Väsynyttä aamua sitten seurasi pitkät päiväunet. Minä olisin niitäkin venyttänyt pitempään, mutta Mûmak taas heräsi. Hyvä, että heräsi. Ei tässä tarkoitus ole kääntää vuorokausirytmiä selälleen. Vaikka nytkin Mûmak jo nukkuu ja minä aion vielä melko kauan valvoa.

Kun aamupäivä meni ilman mitään sen kummempaa tapahtumaa, lähdettiin iltapäivällä bussilla käymään tuolla työpaikallani, kun tarvitsin yhden kopion. Bussimatkat meni tosi hyvin. Ei mitään valittamista, rimpuilemista tai muutakaan hankaluutta. Mûmak istui sylissä ja seurasi tapahtumia. Lattialle olisi mieluusti kyllä mennyt, mutta saa vielä vähän kasvaa. Isompana toki saa ihan lattialla matkustaaa.

Tässä on kuva Mûmakista meidän kotipysäkin penkillä. Eikös pojalla olekin hienot tassut!

Ja sitten todisteeksi muutama kuva työpaikan edestä.

Minun työpaikkani sisäänkäynnin eteen on istutettu mandsurianjalopähkinä, kuten varmaan kaikki seuraavasta kuvasta tunnistavat.

Siinä puun juurella on tuollainen kolo, jossa oli vaikka mitä kivaa roskaa. Mûmak on kuin imuri, joka kulkee ja vetää suuhunsa kaiken irtaimen, mitä eteen tulee.

Ja vielä yksi kuva tuosta lasipalatsista, jota työpaikakseni sanon, niitä varten, jotka eivät ole siellä käyneet.

Sinne on laitettu tällaisia nurmikenttiä, jotka on nostettu katutasosta niin ylös, ettei Mûmak sieltä uskalla hypätä. Saa siis juosta ja telmiä vapaana aina siellä, kun tehdään näitä työpaikkavierailuja. Rupeaa pian kuvittelemaan, että työnteko on kivaa.