Mitäs se Mûmak oikein himoitsee? Lakkoja vai kuoharia?

Taitaa kuitenkin olla tuon mustan maljan sisältö.

Meillä tuli tänään vuosi yhteiseloa täyteen, joten pitihän sitä juhlia. Vaaleanpunaista cavaa, kun vaaleansinistä ei ole tarjolla, jäätelöä ja lakkoja, koska Mûmak on pohjoisen poikia. Ne oli minulle. Mûmakille oli paistijauhelihaa mustassa kulhossa kuten sopii äijälle.

Siitä on oikeasti vuosi, kun Mûmakin kanssa päivä matkustettiin Kemijärveltä tänne.

Juu, en tule. Älä siis kuvittelekaan voivasi minua komennella vain sillä perusteella, että olet minusta maksanut jotain. Minä menen vain sinne, minne minä haluan.

Pendolino sopii hyvin minun tyyliini. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Tämä on siis se paljon mainostettu metro. Eipä ole hääppönen.

Nyt tuntuu, että ainahan tuo Mûmak on täällä ollut. Hyvin on koiranpaikan täyttänyt. Vähän höpsöhän se on noiden matontamppaajapirujensa kanssa, mutta olkoon. Saa paljon anteeksi tuon positiivisen elämänasenteensa takia. Enimmäkseen on hilpeä ja hyväntuulinen ja tuo paljon iloa elämääni ja värittää huolipilvet kultaisella reunuksella. Malja Mûmakille!

Vuosipäiväkukiksi tässä tuomia. Joka paikka on täynnä kukkivia tuomia ja niiden huumaavaa tuoksua *löyhkää sanoisin minä, joka en ole mikään tuomi-ihailija, pihlajat on minun kesäpuita*.

Oltiin me toki palstallakin, vaikka olikin pitkä päivä töissä. Minä kitkin ja vähän kylvin ja istuttelin. Kastelin myös. Mûmak puuhaili omiaan ja pysyi aika hyvin varjossa, koska oli tuo helle tänäänkin aika tukahduttava.

Mûmak selvästi tykkää sipuleista. Kävi nyppäisemässä yhden harvoista säilyneistä ilmasipuleistani ja pisti parempiin suihin. Mûmak tuo ihan uudenlaisen jännitysmomentin tähän kasvimaapuuhasteluunkin kaiken muun elämän sisällön lisäksi.

Lämmin kesäyö ja puolikuu.