Ihan hieno aamunkajo oli, mutta muuten olisin voinut jättää tämän aamun väliin. Ei siinä mitään ihmeitä tapahtunut. Minä vain nousin ehdottoman väärällä jalalla. Mûmak nousi kyllä tapansa mukaan oikealla ja yritti piristää minua. Mutta minä sitkeästi murjotin. Täytyy sitä koiran omistajankin saada murjottaa.

Jesh, ihania lumikinoksia kallionkoloissa!

Iltalenkillä meni taas aika ihan muuhun kuin lenkkeilyyn. Mûmak tietenkin lenkkeili koko ajan kallionviertä ylös ja toista alas, mutta minä enemmän vain taivastelin. Oli ihana ilma, kaunis auringonlasku ja hienoja näkymiä kaikkialla. Mutta ehkä se lenkkeily ei sitten olekaan niin kovin tärkeää. Parempi nauttia vain elämästä.

Hienoa että tänne on tullut näitä juomapaikkoja.

Lätäköistä juominen on aina Mûmakista mukavaa. Ja siinähän se saa samalla vastustuskykyä bakteereita vastaan, joten nauttikoon.

juu, tulen tulen, älä huuda

On se uskomaton onni, että on tällaiset maastot ihan nurkalla ja koira, jota voi huoleti pitää irti. Eihän tässä kyllä kauaa ole, kun alkaa lintujen pesimäaika. Silloin täytyy tiukemmin pitää Mûmak lähistöllä. Tuskinpa se mitenkään metsästämään rupeaisi, mutta tietenkin työntäisi nokkansa joka pesään uteliaisuuttaan. Se häiritsee emoja ja ennen kaikkea kiinnittää petojen huomion, joten pidämme matalaa profiilia pesimäaikaan. Mutta voi Mûmakin silloinkin antaa välillä juosta viipottaa. Täytyy vain valita tarkemmin paikat. Tänään oli metsä täynnä suunnistajia, mutta ei Mûmak niiden luo mene, kun muistan pitää silmällä ja komentaa välillä oikeaan suuntaan. Meillä molemmilla on niin paljon mukavampaa, kun saadaan omassa rauhassa vaellella ja pällistellä ilman sitä hankalaa hihnaa. Tosin tästä vapaudesta johtuen Mûmakin hihnakäyttäytyminen onkin sitten ihan alle arvostelun.  Mutta kaikkea ei voi saada. Ei etenkään, jos on tällainen laiskanpuoleinen kouluttaja.