On niin kaunis aurinkoinen ilta, että vaikea uskoa, miten paljon tänään on satanut. Yölläkin satoi ja aamulla, kun herättiin. Ekalla lenkillä vain vähän sateli, mutta kun tultiin sisälle aamukahville ja -ruoalle, alkoi kunnon rankkasade. Ukkonenkin jyrähteli. Ja oli pimeää kuin marraskuussa. Mutta tuulesta ja myrskystä huolimatta ilma oli aika lämmin. Ja toisella aamulenkillä ei satanut yhtään. Töihin meni bussilla ja vain vähän kastuin kävelyosuuksilla. Mutta kun pääsin työhuoneeseen alkoikin taas varsinainen kaatosade. Päivällä oli vähän aikaa ihan kaunista ja aurinkoista, mutta töistälähtiessä taas myrskysi suoraan päin naamaa. Kastuin pysäkille kävellessä niin märäksi kuin vain on mahdollista. Kävin sitten kotikaupasta ostamassa vähän suklaata ja lakua illan iloksi. En yleensä syö karkkia, mutta tänään teki mieli.

Kotona tietenkin taas pentu lenkille. Tänään ei kaksi aamukäyttöä riittänytkään vaan Mûmak oli tehnyt kakat päivällä ja jollain konstilla onnistunut survomaan pökelönsä kenkätelineen alle. Ilmeisesti tullu pökäle suussa ja vaihtanut sen sitten kenkään, koska kenkäni olivat olohuoneen lattialla. Että sellainen poika! Pökäle oli vielä liiskattu tiukkasti kiinni lattiaan. No, onhan minulla aikaa siivota.

Keräsin keittiön matot ja eteisen isomman maton kainaloon ja meni pyykkituvalle. Eteisen matto haisikin niin pissalle, että oli jo korkea aika se pestä. Se on se matto, jolle Mûmak eniten on pissaillut. Mattokoneessa oli jonkun toisen matto. Odottelin aikani, että joku tulisi sen hakemaan, mutta otin sitten vieraan, puhtaan maton pois ja laitoin omani tilalle. Varatulla vuorolla on pakko pestä, koska seuraavan vuoron varaaja tulee kuitenkin taas omalla ajallaan. Keittiön matot heitin koneeseen ja eteisen maton jynssäsin lattialla. Puhtaita tuli. Nyt vähän jännittää, kun jätin ne yöksi kuivumaan kuivaushuoneeseen. Olivat kosteita, kun äsken käytiin Mûmakin kanssa katsomassa. Tai Mûmak odotti ulkona oven edessä sen aikaa. Jännää tämä on siksi, ettei täällä koskaan voi olla varma, etteivät matot muuta jonkun toisen kotiin.

Kotona taas ensin Mûmak ulos ja sitten lattioiden pesu. Nyt on sitten aika mattovapaata. Olohuoneessa on vielä yksi iso matto ja eteisessä pieni. Mümakia ei tunnu haittaavan. Ainoa ero on, että nyt on vähemmän revittävää. Repii sitten minua.

Mûmak on nyt niin täynnä energiaa, että nythän minun pitäisi olla kotona järjestämässä sille ohjelmaa. Alkuaikoinahan se lähinnä nukkui. Nyt riehuu ja rellestää. Enimmäkseen kyllä huvittaa itse itseään esimerkiksi huolehtimalla hammashygieniasta.

Mutta odotan suurella innolla, että hampaat vaihtuisivat ja tuo hillitön pureskelu vähenisi. Mitkään kiellot tai komennot eivät kovin pitkään tehoa. Ja sitten kun kiellän ja komennan, Mûmak ryömii syliin ja nuoleskelee ja katselee hellyttävästi. Ja heti, kun vähän annan periksi, iskee hampaansa lähimpään paikkaan, mistä saa otteen. Alkaa siis olla tällä hetkellä todella rasittava pikku riiviö. Mutta minähän kestän.

Nuo harjat ovat meidän perheessä nimenomaan lunnikoirakamaa. Nortti, jolla oli muutenkin iso ego, iski pienenä heti kiinni vessaharjaan. Ostin sille sitten ensin oman tiskiharjan ja vielä oman vessaharjankin. Mûmakille olisi myös tiskiharja, mutta se tykkää eniten hammasharjasta. Mûmakilla ei ole vessaharjaa edes tarjolla. Harjojen koko luonnehtii hyvin näiden minun lunnikoirien luonteenerojakin.