Se oli siis maanantaipäivä, mutta onneksi tuo sensuuri estää työasioiden setvimisen täällä. Sen verran voin sanoa, että kotiin sieltä on aina mukava palata. Minun pieni vakavamielinen koirani ottaa minut aina yhtä iloisesti vastaan. Uloskin lähtee erittäin mielellään. Mutta jo hississä rupeaa vapisuttamaan. Ulosmeno on niin epäilyttävää. Ei enää mitään hilpeää ryntäystä kuten joku aika sitten. Varovasti ympärilleen vilkuillen lähestyy Mûmak ulko-ovea. Ulos kun päästään, voi taas mennä aika reippaasti eteenpäin. Mutta sitten lähes säännönmukaisesti jostain kuuluu pamaus ja toinen. Siinä melkein paniikki iskee.

Tänäänkin meidän lähikalliolla paukuteltiin, mutta puoliväkisin raahasin Mûmakin sinne. Onneksi sattui paukautusten väli juuri siihen. Ja onneksi ne pojankoltiaiset huomasivat, että olen tulossa juuri sinne ja luikkivat toista kautta tiehensä. Tässä on vähän ristiriitainen olo. Tiedän ja ymmärrän, että pikkupoikien on saatava tehdä kaikenlaista. Se on välttämätön elämän laki. Mutta sitten toisaalta mielelläni pitäisin sellaisen hilpeän koiran, joka Mûmak oli aiemmin. Yritä tässä nyt tasapainoilla jotenkin. Joskushan niiltä pojiltakin varmaan ne paukut loppuu.

Kalliolla oli sitten mukavaa. Irti en voinut Mûmakia laskea, kun siellä on niitä leipiä sun muuta sapuskaa, mm. kaurapuuroa . Mutta annoin sitten Mûmakin huvitella kävyillä. Käpyjä voi kannella suussa, niitä voi syödä ja niitä voi jemmailla ja niillä voi leikkiä. Paljon iloa pienistä kävyistä.

Mitähän tälle kävylle tekisi?

Saiskohan sen piiloon tuonne oksan alle?

Kolo rinteessä voisi olla oiva piilo.

 Tämä talvi on kyllä pitkäaikaisten unelmieni täyttymys. Tuolta Pohjois-Karjalan salomailta kun olen kotoisin, niin kunnon talvia olen kaivannut. Ja nyt on ollut päiväkausia niin kauniin talvista, ettei oikein tiedä, miten päin olisi. Revontulia puuttuu, mutta eihän sitä kaikkea voi saada. Kyllä tämä auttaa unohtamaan ne mustat, sateiset, loskaiset vuodet, etenkin, kun tämä lumikausi sattui niin aikaiseen. Yleensähän helmikuu on se talvikuukausi. Kestäisköhän tätä talvea sinne asti? Että ihan monta kuukautta talvea. Sepäs olisi jotain.