Aamulla taas oli äkillinen herätys, kun koirapojat yölevon jälkeen vähän peuhasivat puoli kuuden maissa. Olin väsynyt, mutta eipä siinä nukkumisesta mitään tullut, joten nousin ylö, ulos ja lenkille. Ajatuksena oli nukkua päivällä, mutta yllättäin aika vain meni ja nyt ollaan jo puolessa yössä taas. Mutta minähän olen lomalla joten, onko sen niin väliä vaikken saanutkaan päikkäreitä. Koirapojat kyllä lepäsivät, jotta jaksavat taas aamulla riehua.

Kuumasta huolimatta Mûmak viihtyi sängyssä.

Jawa taas tykkää parvekkeen kylmästä lattiasta.

Ihan koko päivää eivät pojat nukkuneet. Lenkillä käytiin ja välillä muutenkin olivat hereillä. Kovia ääniä ja ohikulkijoita riitti, joten pakkohan koirapoikien oli välillä parvekkeelta kartoittaa, mitä tapahtuu.

Heidin töiden jälkeen mentiin sitten Heidille kyläilemään.

 

Lelle ja Kalle ovat kohonneet ulkokissakastiin ja näyttivät nauttivan uudesta vapaudestaan.

Mutta olivat myös oppineet, missä ruokaa tarjoillaan, joten ei sisäelämäkään pääse kokonaan unohtumaan.

Meidän reissun päätarkoitus oli katsoa Andreaa laitumella. Mutta kyllä me syötiinkin. Oli todella hyviä grillimakkaroita. Mestari selvästi asialla.

Andreakin taitaa olla oppinut ruoka-ajoille, kun niin säyseästi seurasi Heidiä laitumen portille. Kovin oli kyllä rauhallista senkin liikkuminen eli taitaa se lämpö hevosiinkin vaikuttaa.

Tuleva eläinlääkäri tarkasti hevosen. Andrea näytti kieltä mokomille tarkastuksille.

Mutta eipä se estänyt tutkailua tippaakaan.

Andrea söi iltaherkkunsa, kävi pienellä kävelyllä ja popsi vähän tuoretta ruohoa. Mukavaa vaihtelua päivään. Ja tietenkin tiivis ihailijajoukko tuntuu aina hyvältä.

Omistaja ainakin oli selvästi hevoseensa tyytyväinen.

Andrea palailee ilta-auringossa laidunkamujensa luo.

Viereisellä laitumella oli varsakin, mutta siitä näkyi vain hännän heilautus silloin tällöin.

Iltalenkillä koirapoikien kanssa nähtiin aika ihana näky. Siilipesue! Kolme poikasta ainakin ja emo. Hyvin olivat heinikkoon maastoutuneet, mutta koirat tietenkin havaitsivat. Mûmak oli varovaisen epäluuloinen, mutta Jawa näytti tietävän, mistä on kyse. Ei yrittänyt nenäänsä työntää siilleihin kiinni. Mûmak ei sitten päässyt lähemmin tutustumaan tuhisijoihin, koska mentiin pois. Ajattelin, etten halua poikuetta erottaa, vaikka poikaset olivatkin jo melko isoja. Oli kiva nähdä taas siilejä, koska en ole aikoihin niihin törmännyt. Toivottavasti pärjäävät, kasvavat isoiksi ja selviävät talven yli ensi kesään.

Eilen oli täysikuu, mutta hyvinhän tuo vielä tänäkin iltana kuutamolta näytti.