Iltalenkillä meinasi käydä köpelösti. Tuuli ujelsi, puut natisivat, pieni koira meinasi lähteä lentoon. Väkisin meni häntä koipien väliin ja tuli hirveä kiire suojaan. Oli siinä ja siinä, ettei jäänyt pissat pissaamatta. Onneksi päästiin sitten vähän suojaisampaan paikkaan ja helpotti. Tuli merkkailtua ja luettua toisten merkkailuja, mutta onni oli päästä takaisin sisälle. Piti sitten sitä onnea purkaa johonkin.
Keltapupu siinä kiltisti odotti keskellä lattiaa.
Mutta jotenkin se oli niin pieni näin suurten järkytysten päivälle.
Mutta ainahan on Kettutyttö.
Se halusi mieluusti leikkiä kanssani.
Kuiskuttelin vähän sille päivän tapahtumista,
ihan pikkuisen purin poskesta
ja annoin senkin purra vuorostaan minun poskesta.
Yhtäkkiä Kettutyttö rupesi näyttämään väsähtäneeltä.
Mietin hetken, että mitäs nyt pitäisi tehdä,
vaikka tiesinhän minä, että se on petattava meille peti, jos kerran kamu on väsynyt. Joten laitoin patjan hyvään paikkaan ja pöyhin sen pehmeäksi.
Sitten siirsin Kettutytön mukavasti nukkumaan
ja kellahdin itse viereen. Ja nyt ei muuta kuin odotellaan, jos tuo "pomokin" innostuisi menemään sänkyyn. Joskus otan Kettutytön yöksi kolmanneksi tuonne sänkyyn, mutta joskus annan sen nukkua rauhassa omalla paikallaan. "Pomo" on välillä levoton nukkuja, joten ei siinä hirveän hyviä yöunia saa. Ja lisäksi "pomo" usein kuorsaa aivan järkyttävästi.
Kommentit