Yöllä eilinen nuoskalumi oli jäätynyt koppuraiseksi. Liikkuminen tapahtui mummomaisen varovasti; minun liikkuminen siis. Mûmakhan pyyhälsi kuin pieni eläin konsanaan välittämättä liukkaista tai koppuraisista poluista. Kaunista oli kuitenkin ja valoisaa. Lumi on nasta juttu!

Työpäivän kulutin taas johonkin joutavaan. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä ajoissa uimahallille, mutta ei se sitten onnistunutkaan. Enkä edes kotiin lähtenyt kovin aikaisin. Kotona pitkästä aikaa vähän kastelin lattioita ja tuulettelin mattoja. Noista koirista tulee käsittämättömän paljon likaa. Ja tietenkin silloin, kun niitä on kaksi, ne saavat enemmän aikaan. Mutta onhan siinä se hyvä puoli, että ei tarvitse turhaan siivoilla. On mitä pestä ja puunata.

Siivosin vähän Mûmakiakin. Leikkasin kynnet. Ja voi, että osaa koira vapista.  Putsasin myös korvat. Onneksi se korva-aine, mitä ostin, on sellaista, että Mûmak sietää sen. Suostuu jopa tulemaan luokse vaikka näkee pullon minun kädessä. Tosin ensin kyllä liukeni sängyn alle. Ja jotta Mûmakin päivä olisi ollut täydellinen, soittelin siivotessani ilotulituscd:tä. Ensinhän Mûmak oli paniikissa, mutta huomasi sitten, ettei kyseessä ole oikea juttu. Vähän piti kuitenkin välillä ikkunasta tarkistaa, josko sittenkin jossain ammuttais raketteja.

(ikkuna on tuon näköinen, koska Mûmakin nenä piirtelee siihen koko ajan... kyllä minä sitä aina välillä pesenkin...)

Mutta kuka sitä jaksaisi loputtomiin stressata. Mûmak rupesi nukkumaan, kun minun siivouksesta ei meinannut tulla valmista.