Aamulenkiltä tullessa ulko-ovella tuli vastaan rappusiivooja matto kainalossa. Kohtelias nuori mies jäi pitämään meille ovea auki, mutta eihän Mümak suostunut lähestymään ilmiselvää matontamppaajapaholaista. Kyllä se siivoojapoika varmaan ihmetteli, kun sanoin, että mene vain, koira pelkää mattoa. Kun päästiin sisälle hissiä odottamaan, Mûmak tuijotti ovenlasin läpi koko ajan, miten poika tamppasi mattoa. Se on välillä lunnipojan elämä vaikeaa.

Tein varmaan jotain järkevääkin työpäivän aikana. Ainakin olin ahkerasti pöytäni ääressä. Töistä suoraan menin Ennin luo. Antti oli hoitanut taas Mûmakin päivälenkityksen, joten minun ei tarvinnut koukata kodin kautta.

"Onkohan tuolla polkimissa jotain vikaa, kun pyörä ei liiku?"

Ennin kanssa tehtiin kaikkea kivaa kuten fillarointia, keinumista, hiekkalaatikkoleikkejä, syömistä. Aika meni ihan näppärästi.

"Mitä meuhkaat taas? Minä poseeraan juuri tässä, mihin minut komensit. En ole liikkunut mihinkään."

Kotiin tultua mentiin Mûmakin kanssa lenkille kirkkaassa auringonpaisteessa. Mûmak oli taas hilpeällä tuulella, jopa niin hilpeällä, että karkasi kahden koiran luokse. Ei kiva. Sisälle tultua taas ravattiin parvekkeella. Olen yrittänyt vaikka kuinka usein ottaa kuvia siitä, miten laskeva aurinko valaisee osan puista ja osa jää syvään varjoon. Ei vain onnistu. Sain sentään kuvan lentävästä tervapääskystä ja langalla istuvasta sepelkyyhkystä.

Lintukuva!

Ja Mûmak tulee aina yhtä innostuneesti mukaan kuvaamaan.

"Mitä merkillisen mielenkiintoista tuolla päin on, kun sinne koko ajan tähtäilet?"

"Ai, tuolla on niitä puita, joihin aurinko paistaaa. Ota se kuva sieltä."

Satuin päivällä huomaamaan, että on olemassa sellainenkin kirja kuin 'Pilvibongarin taskukirja'. Se pitänee hankkia.

Tässä korppikotka ajaa takaa lyhykärsäistä norsuvauvaa. Norsuvauvoilla on vielä pieni kärsä.