Jawaa ei kyllä paljon laulattanut. Kuumuus oli päällekäyvä kuin painava nihkeänkostea peitto. Suurimman osan ajasta oli täysin tyyntä, joten ei paljon auttanut vaikka kaikki mahdolliset tuuletusväylät olivat auki. Ja kun tuuli, tuuli Venäjältä ja savukatkut tunkivat joka paikkaan. Voisin kohta sanoa, että pientä viilenemistä voisivat luvata. Mutta enhän minä tietenkään valita. Hikoilu tekee hyvää.  Paljon muuta en sitten tänään olekaan tehnyt. No, vähän taivasta tarkkailin ja tältä se näytti

aamulla

päivällä

(tähän piti ottaa vähän tuota lähitienootakin ihan vain näytiksi, miten savu levisi tehokkaasti)

illalla.

Siellä se aurinko pitää meistä huolen.

Mûmak tuli parvekkeelle ihmettelemään punaista aurinkoa sen jälkeen, kun oli saatettu Jawa kotiinsa.

Melko pian Mûmak kuitenkin siirtyi sisätiloihin ja vain tuijotti ihmetellen ulos.

Ukkospilvi lähestyi kovan tuulen ja pauhinan kanssa. Puut taipuivat maahan asti ja ihmiset pakenivat äkkiä sisään, sillä myrsky nousi nopeasti. Mikäs sitä oli parvekkeelta ihastellessa, kun tuuli puhalsi sivulta eikä suoraan päin. Jotain särkyvää kuitenkin siirsin sisätiloihin.

Mûmak siirsi itsensä vessan nurkkaan, johon vein viltin pehmikkeeksi. Sanoin Mûmakille, että ei se haittaa vaikkei olekaan reipas. Ei kaikkien tarvitse. Rauhoittuu vain siellä vessan nurkassa. Minä menen ihailemaan.

Ja ihailtavaa riitti. Salamoi niin, että välillä koko maisema oli häikäisevän kirkas. Kun tuuli vähän laantui, alkoi rankkasade, joka vain jatkuu. Kyllä siellä vielä salamoikin, mutta hyvin harvakseltaan.

Oli hieno ukonilma. Täydellinen! Minä tykkään siitä, kun luonto näyttää voimansa. Tietenkin sillä edellytyksellä, että olen turvassa kuten nyt. Mutta en yhtään ihmettele niitä vahinkoja, joita tulee, sillä kyllä tämänkin tuulen voima oli melkoinen. Eikä tässä millään varoitusalueella vielä liikuttu. Mutta kuten tyttäreni totesi "Komea päätös kesälle!"