Aamulla piti nukkua pitkään, mutta Mûmak herätti. Oli kiire ulos. Vähän löysä maha edelleenkin. Mutta kiltisti odotti, että sai minut ylös ja ulos. Ulkona sitten mentiin kohti nousevaa aurinkoa.

Kun kerran olin päättänyt, etten hätäile töihin menon kanssa, otin kuvia ja annoin Mûmakin juoksennella.

Ja kun sitten vihdoin lähdin töihin, menin kävellen peltojen poikki.

Iltapäivällä palasin bussilla käyttämään Mûmakia ulkona, koska oli taas opetusilta. Mûmakilta oli tullut ripulit lattialle, joten vähän pitemmäksi venyi käväisemiseni, kun piti siivota. Onneksi ei ollut matolla vaan lattialla. Niin pitkä aika on mahatautisesta koirasta, etten muistanut Attapektia ennenkuin Henu siitä huomautti. Kävin siis ostamassa ja nyt illalla annoin yhden tapletin. Ihan virkeä Mûmak on, eikä ole ripuloinut tai edes kakannut sen lattiajutun jälkeen. Mutta hetihän sitä huolestuu, kun lunnikoiran maha reistaa. Iltalenkillä oli vielä sellainen huono tuuri, että alkoi ihan hirveä kaatosade melko pian, kun oli lähdetty. Voi olla, että sekin esti Mûmakia keskittymästä kakkaamiseen. Mutta eiköhän se yöllä herätä, jos on tarvis. Nyt kyllä nukkuu ihan tyynesti.