Nyt, kun nuo kaapit ja laatikot ja ovet ja kaikki on kohdallaan, minulla ei ole mitään syytä, ei hyvää eikä huonoa, siirtää enää eteenpäin jätteiden lajittelua ja niiden loppusijoituspaikkojen etsimistä. Tänään sain melkoisen määrän pahvia ja paperia sijoitetuksi keräyslaatikoihin ja jopa jotain ns. tarpeellista kaappeihin. Aamulenkillä ei kuitenkaan vielä viety mitään roskia pois vaan ihan vain peruslenkkiin tyydyttiin.

Kauniisti se aurinko sieltä esille kömpi.

Ja taivaan värit olivat suorastaan uskomattomia taas.

Jostain syystä niissä kuvissa, joissa on Mûmak, taivas ei näytä niin hyvältä kuin ilman. Mûmakin loisteliaisuus ilmeisesti syö taivaan kauneutta.

Ihan sitä varten oli otettava Mûmakitonkin kuva.

Päivällä aurinko sitten paistoi taas todella kirkkaasti. Minä raahasin tavaraa roskiin ja mentiin sitten vähän erilaiselle lenkille. Mutta lyhyelle vieläkin, kun tämä raivausprojekti etenee niin hitaasti, että pakko käyttää kaikki aika, minkä voi.

Suorat on sääret koirallani vaikka muuten on aina kaikenlaisilla mutkilla.

Tienvieren hanki oli niin houkutteleva, että pakkohan sinne oli syöksyä.

Ja, koska koton on huonot ruoat, pitää hankea haukatakin.

Mutta ohikulkevia on pidettävä silmällä vaikka kuinka olisi nautiskeluun keskittynyt.

Minä keskeytin tämän auringonpalvonnan ja päätin, että mennään kotiin. Kotona jatkoin kasojen ruotimista ja iltalenkillä vietiin taas kunnon lasti roskikseen. Joku muukin teki jotain raivaustyötä talossa oikein äänekkäästi ja Mûmak panikoi. Joten päätin aloittaa dappikokeen.

Katsotaan, miten emon feromonit vaikuttaa.

Aurinko oli hassusti pylvään muotoinen illan suussa.