Patula on ystäväni Patun kesämökki.

Tämä on Patu. Huumorimiehiä kuten huomaatte.

Perjantai-iltana meidät (siis minä ja "pomo") noudettiin ihan kotiovelta autolla ja kuskattiin keskelle maaseudun hiljaisuutta.

Aita ja portti ...tai portit... saivat aikaan sen, että saatiin ihan ilman hihnoja ja pantoja viettää aikaa. Siitä minä kovasti tykkään.

Joskus toki vähän otti päähän se aita ja portti, kun muut olivat toisella puolella. Mutta yleensä pääsin mukaan.

Minulle oli varattu taas oma huone, jossa oli mukava sänky. No, perinteisesti "pomo" tietenkin tunki samaan sänkyyn. Siihenhän minä olen tottunut, että sinänsä ihan ok. Vähän otti päähän sen yskiminen. On kuulemma vilustunut ja saanut flunssan.  Siis tällä säällä!  Mutta kyllä minä nyt vähän sain nukutuksikin.

Ruokahan on tavattoman tärkeää. Hirveästi oli taas ihmisille varattu ruokaa, mutta kuten voitte arvata, minä söin lähinnä ruohoa.

Parhaani mukaan yritin päästä osille.

Kun näin, että siellä pöydällä on jotain

nousin toiveikkaasti kurkkaamaan.

Minulle tarjottiin kuitenkin vain jotain nenuttelua.

Ihan sama juttu, kun oltiin ulkona. Ei mitään makupaloja.

Patulle kyllä tarjoiltiin kinkkua ja juustoa ihan auliisti.

Mutta, kun näin, mitä kaikkea Patu joutui kestämään, en ollut katkera.

Hampaat pestiin joka ilta.

Turkkia huollettiin ja varmaan kynsiäkin leikattiin. Joten pitäköön makupalansa.

Juomapuoli pelasi ja sehän on tärkeintä.

Ei siellä aika kuitenkaan pitkäksi tullut. Leluja riitti joka lähtöön.

Oli mm. tiikeriä

 

ja hiirtä

ja hirveä homma niiden piilottamisessa.

Leikkikavereistakaan ei ollut pulaa.

Patu tietenkin

ja Patun lauman pomo

ja naapurin tytötkin kävivät muutaman kerran. Ne eivät ensi alkuun olleet yhtään innostuneita leikkimään. Ärähtelivät lähinnä. Mutta kyllä minun charmini sulatti niiden sydämet.

Leikin lisäksi oli toki työtänkin.

Ympäristöä piti tarkkailla hyvin huolellisesti.

Lenkkeilyä piti harrastaa ja maisemien ihailua oikein ruohonjuuritasolla.

 

Kokeilinpa onneani myös piehtaroimalla paikallisessa viljapellossa. "Pomo" tosin väitti, että se olisi pitänyt tehdä juhannusyönä ja alasti. Tyhmä tuo pomo!  Miten minä olisin voinut tehdä sen juhannuksena, kun olin saaressa.  Ihmiset on niin kovin yksinkertaisia.

Kotiin sitten tultiin. Minä sain Patulta valjaat kokeiltavaksi. En oikein tiedä.  Täytyy miettiä, haluanko ylipäätänsä valjaita ja jos haluan, niin minkälaiset. Kokeilen nyt näitä.

Kovin oli kuivan näköistä kotikallioilla, mutta onpahan tässä illan mittaan sadellut. "Pomo" taas iloitsee kasvimaansa puolesta. Ei kuulemma ehdi sinne ensi viikolla ollenkaan.

"Pomo" tuossa keuhkoaa jotain, että häntä väsyttää ja pitäisi päästä nukkumaan ja huomenna on työpäivä ja hän on sairas.

Minä tässä olen väsynyt.