Kello ei ollutaan soimassa, joten nukuttiin puoli seitsemään. Mûmak jossain vaiheessa harkitsi nousemista eli ilmeisesti pissalle menoa, mutta luopui aikeestaan. Kun heräsin, nukkui tiiviisti kainalossa kylkeä vasten painautuneena. Aika mukavaa.  En sitten hirveää kiirettä pitänyt töihinlähdöllä vaan rauhassa käytiin lenkillä ja juotiin aamukahvit. Ehdinhän tuota niinkin ihan tarpeeksi töissä olla.

Olen piippaillut koko päivän aika tiiviisti. Tuo rannekellon irtipurtu nuppi on hyvin hanakka vaihtamaan näyttöä ja sen pitää siitä joka kerta ilmoittaa piippauksella. Kiva, kun on muuten hiljaista ja ykskaks 'piip'. Muistan lämpimästi Mûmakia joka piippauksella.

Perjantai siis, mutta eipä tässä paljon ole syytä hyppiä riemusta. Kotona on kaaos, kun enhän minä niitä hyllyjä tai muuta saanut täytetyksi. Ja tänään en enää jaksa. Englannin kielioppiviikonloppu taas.  Mutta toisaalta, kaitpa nuo tavarat lattiallakin pysyvät.