Lunta, lunta ja lunta koko ajan. Aamulla ihan suosiolla annoin Mûmakin juosta vapaana, kun kahlattiin koskemattomassa puuterilumessa lenkille. Ja kyllä se juoksi, hyppi ja nelisti. Minä sen sijaan mamoilin ja menin bussilla töihin.

Iltapäivällä otettiin sitten vähän virallisia synttärikuvia.

Ja myöskin vähän epävirallisempia.

Niin kuin huomaatte taas olisi keppi piilotettavana. Ja se vaatikin sitten työtä.

Lunta oli maassa ja lisää tuli taivaalta.

Mutta hellittäähän ei voi ennenkuin kunnon piilo löytyy. Ja kun se löytyy, voi riehaantua.

Kunnes käy käsky, että tänne ja heti.

Mutta tietenkin minä synttäri-iltanakin jätin koiraparan yksin kotiin ja menin itse viininmaistajaisiin. Kyllä minä jätin paljon lahjuksia, siankorvia ja saparoita ja aktivointileluja sun muuta. Mutta Mûmak esitti silti kärsivää.

Tyhjää saa tässä koiraparka lipoa, kun emäntä menee rilluttelemaan.