Mûmak onnistuu välillä näyttämään ihan isolta koiralta tuosta lerppakorvastaan huolimatta, mutta tavoissa on vielä toivomisen varaa.

Esimerkiksi tavattomuudesta kerron viime yöstä. Heräsin, kävin vessassa ja ehdotin Mûmakillekin, että tulee pois sängystä ja käy lirillä. Kieltäytyi ja ryömi sängyn taaimmaiseen nurkkaan nukkumaan. Kun minä palasin sänkyyn, Mûmak kohotti hiukan itseään ja lorotti suoraan sänkyyn.  Olin aika tyrmistynyt.  Kerran aiemminkin siltä pääsi pieni liru sänkyyn, mutta sen annoin anteeksi, kun oli niin selvä vahinko. Tuo viimeöinen oli minusta jo keljuilua. Vietin sitten päivän pyykillä. Onpahan nyt pohjia myöten pesty peti odottamassa. Täytyy kuitenkin toivoa, ettei tuollaisia öitä enää tule. Ihan jatkuvasti en viitsisi päiviäni pyykkituvalla viettää.

Päivä oli todella sateinen ja etenkin tuulinen. Enimmäkseen sisätiloissa vietettiin aikaa. Minä siis siellä pyykkituvalla ja Mûmak kiltisti kotona. Tehtiinhän me pieniä ulkoilulenkkejä. Mûmak painoi vastatuuleen korvat lepattaen ja häntä suorana. Etenkin silloin, kun sade vielä piiskasi täysillä, oli melkein sitä mieltä, että sisällä olisi kivempaa. Mutta äsken, kun tulin ratsastamasta ja mentiin vielä yölenkille, oli suorastaan riehakas taas. Kyllä siitä hyvä myrskykoira kehitttyy.

Ja nyt on toiveita pitemmästä aamu-unestakin, kun Mûmak myös on valveilla ja riehuu tuossa lattialla.