Viikonloppu oli onnistunut, sillä  pääsimme Mûmakin kanssa nauttimaan mokkielämästä vehreälle maaseudulle. Jatkuvan kerrostaloelämän höysteenä se on tosi mukavaa etenkin, kun säät suosivat ja verenimijät puuttuivat.

  

Eikä se mitään, että ympäristö oli kaunis ja rauhallinen. Tarjolla oli myös hyvää seuraa meille molemmille. Mûmakin vanha tuttu Patu oli tietenkin numero yksi.

Mutta lisänä oli vielä pari samantyylistä naispuolista koiraa.

Käppänöiksi esittelivät itsensä, mikä kuulosti vähän hassulta. Käppänä sanasta kun ei synny kovin uljaita mielikuvia. Käppänöitä tai ei, mutta ihan hyviä lenkkikavereita niistä kaikista viikonlopun aikana kehkeytyi.

Ja leikkiminenkin sujui sutjakkaasti.

Nuorimmalla lienee kuitenkin etuoikeus olla innokkain leikissä.

Tarjolla oli myös puunistutusta, johon koirat tietenkin innolla osallistuivat. Etenkin kuopan kaivaminen oli mukavaa, vaikka oli se savimaa aika kovaa lapioitavaa ja taisi kynnetkin vähän kulua.

Mûmak yritti kaikin keinoin kohentaa maisemaa poistamalla nurmikkoa rumentavat sammalet ja ruohotupsut. Mutta lisäksi se osallistui metsänhoitoon syömällä pois mahdollisimman paljon risuja ja käpyjä.

Se söi niin paljon ruohoa, sammalta, hevosen kakkaa ja muuta suuhun osuvaa viikonlopun aikana, että odotan mielenkiinnolla huomisia kakkalenkkejä. Siis toivottavasti nimenomaan niitä kakkalenkkejä enkä mattopyykkiä.

Söi Mûmak koiranmuonaakin ja tarkkaan vahti, ettei vain Patulle jää mitää. Söi melkein puolitoista kertaa normaalin annoksensa ja vielä nuoli kupin tarkkaan.

Kun oli sitten Patun ruoka-aika, Mûmak tunki kupille ja työnsi Patun pois. Olisi varmaan syönyt senkin kupin tyhjäksi ellei Aulikki olisi pitänyt koiransa puolta. Mûmak ei siis ollut kovin kohtelias vieras kaikin ajoin. Nukkumaankin änkesi nimenomaan Patun lempipaikoilla, eikä Patu kohteliaana isäntänä oikein sitten tiennyt, mihin olisi itse mennyt.

Väsyttäväähän tuollainen sosiaalinen elämä tietenkin on, joten on ymmärrettävää, että Mûmak käytti kaikki tilaisuudet unien ottamiseen. Mutta olisi sen voinut tehdä muuallakin.

Saunaankin Mûmak olisi tullut, mutta palamisvaaran takia ei päässyt. Kaminaa sytyttämässä kyllä oli. Ei polttanut siinä itseään, mutta lahjakkasti nokesi naamansa, joten ehkä se sauna olisi tehnyt hyvää. Saunomisen ajan Mûmak odotteli pukuhuoneessa Patun kanssa, tosin vähän protestoiden.

Sisäsiisteys sujui hyvin, kun sisällä ei turhan paljon oleiltu. Ulos pissailu sujui rutiinilla.

Sen sijaan tuo takana oleva portti hyökkäsi salakavalasti Mûmakin kimppuun ja jonkin aikaa Mûmak pysyttelikin portista kaukana.

Oltiin Aulikin kanssa sienessä ihan portin takana ja koirat olivat pihalla. Kun minä lähestyin porttia, Mûmak rupesi ryömimään portin ali ja onnistui jäämään kaulastaan kiinni lautojen väliin. Kiljunta ja tempoilu oli kamalaa. Portti vääntyi saranoiltaan ja minulla oli työ ja tuska kiskoa Mûmakin kaula irti pinteestä. Päätähän piti tietenkin työntää alaspäin, jotta sen sai vapaaksi, mutta Mûmak yritti kiskoa ylös ja taakse. Kaikki siinä säikähtivät, mutta onneksi ei sitten käynyt kuinkaan.

Kotiin kun tultiin Mûmak söi ja meni nukkumaan. Onkin siitä lähtien nukkunut koko ajan. Kohta pitäisi lähteä iltalenkille tuonne vesisateeseen. Vettä rupesi satamaan juuri, kun oltiin mökiltä lähdössä ja onkin sitten satanut. Onneksi muuten oli hyvä ilma, jotta voitiin olla ulkona.