Kirsikankukat ovat japanilaisten erityissuosiossa. Minäkin ensimmäisenä kesänäni kävin kirsikankukkia katsomassa. Nyt en ole ainakaan toistaiseksi sitä tehnyt, joten "pomo" otti kuvan minulle ihailtavaksi.

Mitäpä tuohon pitäisi sanoa. Koipea voisin nostaa, jos olisin paikalla. "Pomon" mielestä minun olisi syytä ihastua luonnon kauneuteen, joten tuli sitten japanilaisten ihanteen sijaan kuva "pomon" ihanteesta.

Vaahteran kukista se jaksaa pauhata etenkin tänä vuonna. Viime vuonnahan oli siitä omituinen kevät, että vaahteraan tuli samaan aikaan kukat ja lehdet, jolloin kukat ei tietenkään olleet niin näyttäviä. Tänä vuonna on kuulemma kaunis vaahteran kukinta. Sekin on minulle sellainen kuulemma juttu, kun täällä ei ole paljon vaahteroita.

Tässä on sitten minä ja kukkiva vaahtera. En viitsinyt mennä edes koipea nostamaan moisen puun luo. Kieltä näytin koko puulle. Mutta kyllä minä ymmärrän paljonkin luonnonkauneudesta. Uskokaa pois.

Mikään ei ole hienompaa kuin tuoreen heinän tuoksu keväisenä hellepäivänä. Siinä mieli lepää. Ja kohta leuat liikkuu.

Tässä voi tulla muutoksia näihin kuviin ...ehkä. "Pomo" nimittäin on aika täpinöissään uudesta kamerastaan, johon on vasta tutustumassa. Voihan se olla, että todellisuus onkin sitten muuta, mutta tällä hetkellä kuulemma hyvältä näyttää.

Ihan hyvältä maistuukin sen, mitä nyt ehdin tuossa kiireessä maistelemaan. Kovin pitkään en tuosta ilosta saanut nauttia. enkä saanut tuota uutta reppuakaan natustella. Sen "pomo" oli tänään hakenut kaupasta. Oli kuulemma Enninkin siellä tavannut.

Isä siinä tyttärelleen tekee samanlaista kampausta kuin on itsellään

ja tytär ymmärtää fillareiden päälle kuten isänsä.