Mûmak siis täytti tänään puoli vuotta. Iso koirahan se on kooltaan, mutta muuten kakara. Tänään olikin taas hyvin, hyvin hilpeällä miellellä tuolla ulkona. Hyppi ja pomppi, syöksähteli, vaani ja piilotteli tietenkin taas kaikkea irtainta. Tulin kotiin vähän aiemmin, kun taas kerran heräsin kolmelta ja olin sitten hyvin, hyvin ajoissa töissä. Pyykillä kävin ja otin Mûmakin mukaan. Se odotteli aina pyykkituvan ulkopuolella, kun minä kävin laittamassa pyykkejä pyörimään koneeseen, linkoon, kuivuriin. Kuljin taas kamera valmiina koko ajan ja tässä nyt on jalannostokuva.

Juu-u ihan surkea, mutta lopetan sen kyttäämisen. Mûmak alkaa myös ihmetellä, miksi koko ajan olen kamera ojossa.

Tuttujakin taas tavattiin.

Tämähän on se normaali asento, kun Mûmak leikkii jonkun kanssa. Mutta tänään oli välillä osatkin vaihtuneet.

Päivä oli sellainen perusmaanantai työelämän suhteen. Sää oli kaunis, aurinkoinen, mutta syksyisen kirpakka, viileä. Nyt olen sen verran uninen, että kömmin sänkyyn. Mûmak on siellä jo pitkään unia vedellyt.