Juu, ei meillä. Ihan vain vierestä on katseltu.

Noita muuttolintujahan on tullut vaikka kuinka kuten varmaan tiedätte. Joutsenia lentelee jatkuvasti. Lokkeja on ollut ties miten kauan. Kyyhkyt huhuilevat ja töyhtöhyypät omiaan kiljahtelevat. Myös hanhet ovat tulleet. Valkoposkien joukossa oli kaksi merihanheankin.

Mutta en minä nyt mistään merihanhista puhu vaan ihan noista valkoposkihanhista vain. Nehän olivat isona parvena keskenään rupattelemassa kuten yleensäkin.

Mutta yksi pariskunta oli ihan omillaan keskellä lumilakeutta.

Siellä ne peräkkäin taapersivat ojaa kohti.

Veikkaisin, että mies meni edellä ja vaimo seurasi pari askelta taempana.

(Enhän minä kyllä oikeasti edes tiedä oliko ne pari. )

 

Mutta ei niillä mikään kiire ollut muiden luokse siinäkään vaiheessa, kun veteen pääsivät.

Ai, että tämän pitäisi olla Mûmakin blogi. No, juu. Peruspäivä. Iltalenkillä otin muutaman kuvankin.

Tässä kuvassa sulaa kävelytietä ja hyvin mustaa hankea. Nuo hihnat ovat tosi ärsyttävät, mutta en uskalla yhtään pitää koiria irti. Nyt on sen verran vähän noita ulkoilumaastoja, kun hanki upottaa ja tiet lainehtii vettä, että niillä harvoilla paikoilla on koko ajan muitakin koiria.

Kaunis soliseva puro taustalla, mutta koirat eivät millään meinanneet suostua olemaan paikallaan. Mûmak poukkoili kuin superpallo joka suuntaan ja Jawa piti valitusääntä, kun joutui olamaan paikallaan. Jawa näistä kyllä paljon paremmin tottelee vaikka Mûmak on se, joka on tottunut kuvaukseen.

Ja siellä taas menee joku koira, jonka luokse pitäis heti päästä.