Kovin oli jo mustaa aamulla lumi.
Siihen, kun poskeaan hankaa, muuttuu pian valkoinen harmaaksi.
Eikä se harmauskaan vielä mitään, mutta perinteisesti koirat ovat öljyisen tuntuisia lumen sulamisaikaan. Nokea ja ilmasaasteita kasaantuu lumen sulaessa yhä suurempia määriä niihin loppulumiin. Mutta toivottavasti selvitään ilman pesukeikkaa. Joskus on ollut ihan pakko pestä koira, kun ei siihen ole voinut koskea sen tahmean turkin takia. Tänään sentään hetkellisesti maisema muuttui puhtaamman näköiseksi, kun uutta lunta ripotteli. Se uusi lumi aiheutti myös sen, että komeasti lensin selälleni bussille mennessä. Lumen alla oli peilikirkas jää, johon en ollut varautunut. Aika täräys se oli, mutta toivotaan, ettei sen kummempaa. Tarkkailen oireita ja lapset välillä soittaa ja tarkistaa, että olen tajuissani. En ilmeisesti päätäni suoraan iskenyt katuun, mutta niskat kyllä tehokkaasti jumittuu. Köpöteltiin sitten hissukseen nuo iltapäivä- ja iltalenkit.
Tai siis minä köpöttelin. Mûmakilla olisi ollut meno päällä. Onneksi Jawa on viikonlopunvietossa perheensä luona.
Näin kauniin puhtaan valkoista uutta lunta on nyt noiden vanhojen mustien päällä, ja myös kaiken jään päällä.
Tämä ei taida olla ihan minun päiväni. Meinattiin jäädä viimeiselle lenkille mennessä jumiin hissiin. Käveltiin sitten portaita palatessa. Mutta mainostenjakaja kuulosti tulevan hissillä ilman mitään ongelmia. Ehkä hissi ei vain tykkää minusta.
Kommentit