Nukkumaanmeno oli vähän levotonta, kun Jawakin halusi tulla makkariin. Sen seurauksena Mûmak nukkui tiiviisti minussa kiinni koko yön, ettei Jawa vain vie hänen paikkaansa. Normaalisti Mûmak nukkuu mahdollisimman kaukana minusta. Minulla oli suorastaan hankalaa, kun en mahtunut kunnolla kääntyilemään. Eikä Jawa edes yrittänyt sänkyyn. Kävi vain moikkaamassa ja siirtyi nukkumaan makkarin oven luo.

Aamulla heräsin kaikesta väsymyksestä huolimatta ihan reippaasti, kun oli pakko olla ajoissa töissä. Ja aamulenkillä oli mukavaa, hiljaista ja pimeää. Koiratkin kävelivät rauhallisesti. Iltalenkillä sitten etenkin Mûmak oli tosi rasittava, kun ryntäili edestakaisin kaikkien pyöräilijöiden ja juoksijoiden edessä. Jawa sitten kumeasti haukkui kaikki koirat. Iltalenkki ei ollut ollenkaan rentouttava. Tosin oli juuri sitä ennen ollut kuntosalilla, joten voi sekin väsyttää.

Enni taas kävi viihdyttämässä minua, kun isänsä vihdoin viimein lopullisesti luovutti gradunsa tarkastettavaksi. Onhan sitä väännettykin ihan kotitarpeiksi, joten varmaan oli mukava heittää se projekti taakseen. Enni oli tänään aika polleaa tyttöä. On nyt sen verran usein käynyt minun töissä, että tuntee olonsa kotoisaksi.

Etenkin, kun mukana on avainnippu, jolla pääsee kaikkialle.

Enni teki töitäkin. Kirjoitti muistion ja neuvotteli seuraavista toimenpiteistä. Hyvä apuri.

Ja illan päätteeksi pojat vähän leikkivät.

Jawalla oli taas Mûmakin luu vaikka annoin molemmille omat. Mûmak sitä touhua aikansa katseli ja kävi sitten hakemassa omansa.

Jawa ei meinannut luopua saaliistaan, mutta joutui antaman periksi.

Lopuksi poskipusuja sovinnon merkiksi.

Ja sitten nukkumaan.