Ihan mukavasti olikin taas lunta kertynyt Mûmakin kahlattavaksi. Nyt alkaa olla jo niin märkää, ettei pikkukoirakaan niin kevyesti tapsuta.

Kävelin sitten töihin kahlaten nilkkaan ulottuvassa lumessa. Muutenhan se on ihan mukavaa, mutta käy kunnon päälle. Huohotan kuin höyryveturi. Hitaasti kiiruhtaminen ei kuitenkaan oikein ota tulta. Taukoja tulee kuitenkin, kun kuvia on otettava. Täytyyhän se ikuistaa, kun kevätpäiväntasauksen jälkeen on kunnon lumimetsä.

Akku kyllä simahti, joten kuvasaldo jäi kohtuulliseksi. Aamuaurinkoisesta hangesta ehdin kuitenkin muutaman kuvan napata.

Siinä töihin kävellessä tuli latukone vastaan. Meilläpäin jokaisella ulkoilureitillä on talvisin latuja. Hyvä, että hiihtäjillä on mitä hiihdellä. Ja luistelualueella kävely sujuu hyvin. Ihan mielelläni jättäisin ladut pelkästään hiihtäjille, mutta sitten jäisi kaikki metsäpolut käyttämättä. Mutta siis varhainen latukone tänä aamuna puoli seitsemän maissa rymisteli uran leveydellä vastaan. Minä en keksinyt muuta konstia kuin siirtyä uralta pois. Kiva, tosi kiva. Upposin vyötäröä myöten sinne kinokseen, enkä päässyt kuin kontaten ylös. Onneksi tämä pukeutumiskoodini on sellainen, ettei se paljon lumessa konttailusta kärsi.

Töissä oli kuten töissä on. Lähdin ajoissa pois, kun plussaa on kertynyt. Kävin hakemassa uuden kampauksen. Lyhyt on ja punainen, kun Merja sai päättää.