Aloitetaan tämä vuoden 2011 ensimmäinen kirjoitus muutamalla talvisella tunnelmakuvalla maaseudun rauhasta.

Torstai-iltapäivällä siis lähdettiin autoajelulle kohti Patulaa.

Olen aiemminkin käynyt Patulassa, mutta silloin oli kesä. Nyt oli lunta.

Ja kuten varmaan muistatte, minähän tykkään lumesta.

Sainkin peuhata oikein mielin määrin, sillä vietimme paljon aikaa ulkona. Tosin välillä jouduin jäämään odottamaan portin taakse, sillä jostain syystä en päässyt vessakäynneille mukaan.

Mutta ihan hyviä kinoksia löytyi sieltäkin mihin pääsin.

Kyllä minä olen tässä kuvassa. Katsokaa vain tarkkaan, mihin jäljet johtavat.

 Pihatöiden lisäksi lenkkeiltiin usein ja hartaasti. "Pomo" välillä jopa narisi, ettei hän jaksa koko ajan olla lenkillä. Käytiin kävelyllä naapurin koirien kanssa.

Tytöillä tahtoo lumi paakkuuntua tassuihin, joten niillä oli hienot pinkit sukat, jotka eivät tosin ihan koko aikaa kestäneet mukana.

Lenkillä käytiin myös Aulikin kanssa ilman naapureita sekä aamuhämärissä

että illan sinessä.

Ja käytiin me "pomon" kanssa kahdestaankin lenkillä, juostiin jopa.

Minä tosin välillä eksyin polulta pois.

"Pomo" harjoitti kuntoilua lapioimalla.

Onneksi sitä lunta riitti, kun melkein koko ajan satoi lisää. Sai "pomo" muutakin kuntoilua kuin lenkkeily.

Aulikin ohjelmaan kuului lintujen ruokinta minun avullani

ja puiden kantaminen.

Kun niitä puita näytti olevan niin tavattoman paljon, minä päätin huolehtia siitä, että jää jotain poltettavaa seuraavaksikin kerraksi.

Otin yhden sopivankokoisen kappaleen ja jemmasin sen hankeen.

Yritin sitten saada lisääkin jemmattavia puita, mutta ei oikein irronnut

joten jouduin nappaamaan sisältä yhden pehmolelun ja piilottamaan sen.

Sisällä oli paljon mielenkiintoisia pehmoleluja, mutta vaikka kuinka yritin selittää asian tärkeyttä, en saanut viedä niitä ulos piiloon. Piti vain sisällä leikkiä.

Huomatkaa kuitenkin, että tuolla jääkaapin vieressä on siankorva. Laitoin sen sinne piiloon eli sisälläkin voi kyllä jemmailla juttuja.

Vaikka ulkoilua oli tarjolla todella paljon, oli sisälläkin kaikenlaista mielenkiintoista kuten hienoja valoja

ja ruokaa.

No, ihan oikein arvasitte. Ei minulle tarjoiltu. Kuivaa nappulaa sain vain syödä vaikka pöytä oli jatkuvasti täynnä herkkuja.

Mutta muuten minut otettiin mukaan kaikkeen. Ikkunasta katseltiin lintuja yhdessä Aulikin kanssa.

Ja katselin minä yksinkin sekä valoisalla

että pimeällä.

Ja oli meillä muutakin ohjelmaa sillä vuosihan vaihtui Patulassa ollessamme ja vuoden vaihde vaatii kaikenlaisia rituaaleja kuten puhdistautuminen saunassa.

 

Joillekin saunatontuille pieni pesu ei todellakaan ollut pahaksi. Minä en sinne saunaan mennyt vaan odotin pukuhuoneen puolella. Mutta kun nuo saunatontut saivat päähänsä mennä kieriskelemään hangessa, oli pakko mennä katsomaan. Oli se aika omituista, kun olen tottunut siihen, että vain minä tykkää peuhata lumessa. Mutta kyllä nuokin siinä lumessa ihan hyvin puhdistautuivat, joten uskalsin saunan jälkeen syliinkin. Piti nimittäin saada välillä vähän turvaa, kun joku naapuri innostui vuoden vaihtumisen kunniaksi ampumaan raketteja. Sisällä ollessa en niitä olisi varmaan huomannutkaan, mutta kun piti käydä pissalla ja sattuivat juuri silloin ampumaan. Mutta ei se sitten kovin kauan haitannut.

Ja tottakai me kaikki kilistettiin uudelle vuodelle norsukuoharilla. Minä en siitä piitannut, mutta kuulin, että se oli ollut aluksi aika pahaa, mutta onneksi sitten pullon pohjapuolella jo erinomaisen makuista juomaa.

Maljojen jälkeen oli sitten vuorossa tinanvalanta. Minulle ei kyllä mitään tinaa valettu. Siitä olen vähän katkera. itselleen vain halusivat ennustaa parempaa uutta vuotta. Aulikki sai puolipystykorvan ja oli onnessaan, koska sehän tarkoittaa seuraajaa Patulle. "Pomo" sai kaakkurin, eikä osannut tulkita sitä mitenkään.

Eikä auttanut vaikka kysyi Oraakkelilta.

Sekään ei antanut kunnon vastausta, joten nyt olemme ihan epäselvillä vesillä tulevaisuuden suhteen. Muuten Oraakkeli kyllä osasi antaa hyviä vastauksia.

Mutta kaikki kiva päättyy aikanaan ja tuli kotiinlähdön aika. Minä autoin kovasti Aulikkia, sillä "pomo" vain neuloi koko ajan. Yhdessä laitettiin auto piuhan päähän lämpiämään

pakattiin loppuruoat

ja tyhjennettiin tuhkaluukku.

Sen jälkeen Aulikki sanoi, että hänen tekee mieli vielä kävelemään. "Pomo" ei tietenkään olisi millään "jaksanut", mutta tuli se sitten kuitenkin.

Olikin ihan kaunis aurinkoinen päivä, joten mikäs siinä oli kävellessä.

Ja lenkin jälkeen vain autoon odottamaan.

Minä matkustin takapenkillä, jossa minulle oli oma turvahihna, joka kytkettiin valjaisiin. Ja kun Aulikki tuli, suunnattiin kotiin.

Kotona huomasin, että hyvä, etten ollut paikalla. Jonossa oli raketinjämiä juuri meidän ikkunan ja parvekkeen alla. Olisi se ollut räiskettä, jos olisi täällä oltu. Ja oli kyllä aika meluista porukkaa edelleenkin porraskäytävässä, koirien haukuntaa, kolinaa ja jyskettä. Tuntui omituiselta tuon hiljaisen Patulan jälkeen. Mutta muuten oli kiva kotiutua.

Saatiin ihan kaunis auringonlaskukin

vaikka minä lähinnä nukuin.

Ja lopetetaan tämä juttu vielä muutamaan talviseen tunnelmakuvaan kaupungin vilinästä.