Taas osui aamulla väärä jalka edelle, kun nousin ylös. Se on varmaan tämä kropan jäykkyys, joka sitä väärää jalkaa työntää ensin alas. Tänään oli sentään pilatesta. Jospa se olisi auttanut ja huomenissa jo osuisi suora jalka edelle ylösnoustessa. Vähän pimeän synkkää oli aamulla ja hiukan viileääkin yön jäljiltä.

Aurinko sieltä kuitenkin kömpi esiin pilvien takaa.

Mûmak oli tarkkana heti aamusta. Jostain kaukaa kuului haukuntaa.

Iltapäivälenkillä ihmeteltiin kevään nopeaa edistystä. Lumet sulavat silmissä ja lintumäärät lisääntyvät. Kotipihan tulvalammikossa oli tänään sekä nauru- että merilokkeja. Mûmak ei niistä ollut erityisen kiinnostunut. Mûmakin mielenkiinto kohdistuu ruona lisäksi vain toisiin koiriin.

Vähän sentään piti solisevaa puroa tutkailla, kun minä kerran olin sinne törmälle kiskonut.

Sammaleinen jyrkänne olikin jo paljon mielenkiintoisempi. Siitähän voisi vaikka kiivetl.

Ja jokatapauksessa sammalen alla on mielenkiintoisia keppejä, jotka kaipaavat piilottamista. Yritin selittää, että aika hyvässä piilossahan ne jo on siellä sammalen alla, mutta Mûmak ei kuunnellut moisia höpinöitä.

Lenkin lopuksi käytiin katsomassa lumen alta paljastunutta kasvimaatani. Siinä tulee riittämään töitä, jos aion sille jotain tehdä. Katsotaan.