Tästä eteenpäin yö on päivää pitempi ja kaamosmasennus uhkaa. Taisteluun siis sitä päin kaikin asein.

Aamulla auringonnousu oli niin kaunis, että heti ylösnoustua piti lähteä koiralenkille. Mûmak ensin vähän ihmetteli moista kiirettä, kun on tottunut kaikessa rauhassa odottelemaan, että minä pääsisin jotenkin käyntiin. Mutta mielissäänhän se sitten oli. Ja sitten vasta olikin mielissään, kun mentiin lähikalliolle kuvaamaan. Kiltisti poseerasi taas.

Meidän yläkerrassa asuu narttu, joka on Mûmakin jatkuvan ihastuksen kohde. Yleensä lasken jo hississä Mûmakin irti. Aiemmin se jäi odottelemaan, että saan kotioven auki. Nyt kipaisee portaat ylös ottaakseen pienet tuoksut ennen kotiin tuloa.

Pakkohan se oli ottaa sitten vielä joku kuva taivaastakin. kun kotiin päästiin.

Otin paljon kuvia taivaasta työmatkallakin, mutta hillitsen itseni, enkä laita niitä tänne.

Päivälenkilläkin olin niin laiska, että samalle kalliolle vain vein koirapojan. Siellä olikin yllättäin monta keppiä piilottamatta, joten ei ilmeisesti haitannut vaikka samaan paikkaan taas lenkkeiltiin.

Välillä oli kyllä pakko myös vähän piehtaroida.

Ja tietenkin juoksua harrastettiin.

Päivälenkin jälkeen palasin töihin. Siellä oli sitten illalla kauniita auringonlaskuja.

Ja kun tulin kotiin, huomasin, että Mûmak oli taas sisustanut.

Ilmeisesti ollut rankka työrupeama, kun noin haukotuttaa.