Aamulla minä heräsin kuudelta. Mûmak olisi vielä nukkunut. Mentiin sitten aikaiselle lenkille ja huomasin, etten olekaan paljon pitänyt Mûmakia irti sen myrkytysjutun jälkeen. Nyt annoin sen juosta vapaana. Ja kyllä se juoksi.  Luoksetulemisen vahvistamiseksi olen ruvennut antamaan sille makupaloja silloin tällöin. Löysin sellaisia erinomaisia pentunamuja kuin Puppy Coachies Training Treats tekijänä The Comapny of Animals. Ne ovat pieniä, joten niitä voi antaa useinkin ilman, että tulee korvatuksi ruoka namuilla. Ja ennenkaikkea Mûmak suostuu syömään niitä. Olen kokeillut kaikenlaisia kauppavalmisteita. Aina Mûmak ottaa namut innolla vastaan, mutta piilottaa ne sitten vain johonkin. Nämä nyt kelpaa sitten ihan syötäväksikin.

Koska illalla oli luvassa konsertti, päätin uuvuttaa Mûmakin kunnon lenkillä ennen iltaa. Aamupäivän ja reilun tunnin puolenpäivän jälkeenkin onnistuin kyllä kuluttamaan johonkin ihan muuhun eli kotihommasteluun. Mutta sitten jos ei ennemmin niin myöhemmin lähdettiin Vanhankaupunginlahtea kohti. Kovin oli ruovikko kasvanut taas tiiviiksi rannalla. Hyvä että vettä erotti keskemmällä.

Rantaa pitkin kuljettiin ja toivomuksena oli, että joltain kalliolta olisimme vesilintuja katselleet. Joka nyppylällä oli kuitenkin jo joku, joten täytyi tyytyä vain kuljeskelemaan ja katselemaan.

Kauniina viikonloppupäivinä tuolla Vanhankaupunginlahdella on aika paljon porukkaa, lintuharrastajia, sunnuntaikävelijöitä, hölkkääjiä, pyöräilijöitä. Ja miksei olisi. Sehän on tosi kaunista seutua. Koska se on suojelualuetta, sieltä löytyy myös keloja, hienoja sammaloituneita runkoja ja kääpiä. Minä tykkään.

Käytiin matkan varrella myös lintutornissa

ja ihailtiin kekseliästä maisemaan sopivaa pyörätelinettä.

Viikin pelloilla sitten taas tutustuimme lehmiin.

Tällä kerralla lehmät olivatkin Mûmakista aika jänniä. Se juoksi ympyrää ja riehui niin hillittömästi, että kaikki lehmät tulivat tuijottamaan.

Ja kun lehmistä oli selvitty, Mûmak huomasi hanhet. Niitä on jo melkoinen määrä kokoontunut muuttomatkaa varten tuonne Viikin pelloille, missä riittää syötävää isommallekin porukalle.

Ja kun hanhet huomasivat Mûmakin, ne lähtivät lentoon. Onhan se kettu tunnettava, jo on hanhi. Mümakista oli aika hienoa, kun iso hanhiparvi lensi niin lähellä.

Tällä reissulla Mûmak myös kohtasi ensimmäisen kerran biodiversiteetin munia  elin noita rehupaketteja. Ensin vähän pelkäsi, mutta kun käytiin varmistamassa, etteivät ne hyökkää kimppuun, oli ihan tyyni.

Kun vielä lähellä koirapuistoa tavattiin uusi pentututtavuus, olikin retki suoritettu.

Ja oli  koirakin väsynyt reissun jälkeen. Hyvin mieluusti jäi nukkumaan, kun läksin. Mutta oli kyllä valveilla, kun tulin.

Keikka oli tooosi hyvä. Tykkäsin. Jalat vain meni ihan muusiksi, kun oltiin kentällä ja oli pakko bailata.

http://suosikki.fi/uutiset/nightwish-ja-apocalyptica-yhteiskeikalle