Tuntuu suorastaan omituiselta, kun pakkenen katoaa ja lämpötila alkaa hiipiä plussan puolelle. Lämpeneminen tietää myös liukakuden lisääntymistä, joten kieli keskellä suuta on vain köpöteltävä, kun en ole saanut aikaseksi niiden liukusesteiden ostamista.
Nukuin puoli kymmeneen, kun olin yöllä valvonut ikävien ajatusten kanssa. Aamulenkillä olikin sitten ihan kuvauskelpoinen valoisuus. Mûmak on kyllä tosi kiltti koira. Odottaa ilmeisesti ikuisuuksiin, että nousisin ylös ja veisin aamupissille. Oli nimittäin iltalenkki eilen aika aikaisessa vaiheessa. Mutta eihän näitä pitkiä aamuja kovin usein ole. Kuvia siis otin ja muistin ykskaks, että kamerassani on lumiasetuskin. En ole sitä koskaan kokeillut. Nyt sitten otin aamulla vain lumikuvia. Osassa se toimikin, muttei suinkaan kaikissa. Mutta eihän ne kuvat ikinä ole sellaisia kuin haluaisin, joten laitetaan muutamia hyvinkin epäskarppeja kuvia ihan vain ilmentämään Mûmakin aamulenkki-iloa, kun pitkästä aikaa sai vähän vapaana viilettää.
Umpihankijuoksu tekee hyvää lihaksille
ja pieni välipala vauhdissa on paikallaan aina
Mutustelemaan voi pysähtyä pitemmäksikin aikaa.
Ruokailun jälkeen vielä uudelle lenkille
ja sitten käskystä hakemaan kytkentä kiinni,
jotta voidaan jatkaa matkaa kotiin ja aamukahville.
Minun oli tarkoitus tehdä tänään kaikenlaista, mutta joku laiskamato vaivasi ja vain tuhlasin kallista vapaa-aikaa. Päivällä vähän katseltiin parvekkeelta omituista valoilmiötä taivaalla.
Aurinko sieltä kovasti yritti esille.
Iltapäivällä mentiin katsomaan koirapuistoa, että miten se nyt, kun aita on valmis. Eivät olleet jakaneet kahtia, mutta vähän suurentaneet, että on nyt tilaa, missä juosta. Siellä oli kolme isompaa koiraa, kun mentiin, mutta ne lähtivät pian pois, kun yksi nuori halusi pitää Mûmakia leikkikalunaan ja Mûmak oli moiseen vähän liian pieni. Uusia koiria ei tullut, joten kahdestaan siellä vähän aikaa kuljeskeltiin.
Lunta oli aika paljon, mutta ihan hyvä polkuverkosto oli tallautunut melkein kaikkialle. Ja muutamia kunnon lumivuoriakin oli joku kasannut.
Lumivuoren kyljessä oli kiva onkalo, jonne Mûmakin oli tietenkin pakko mennä.
Ja siellä olikin kurkistusaukko.
Kovasti yritti Mûmak aukon kautta ulos, mutta oli lopulta pakko taipua ryömimään takaisin samaa tietä kuin oli mennytkin.
Illalla vielä tehtiin pieni lenkki ja nyt vähän myöhempään siltä varalta, että herään taas murehtimaan elämää ja maailmaa yöllä ja haluan nukkua aamulla pitempään. Välillä tässä jo päivällä luulin, että nyt on sunnuntai ja huomenna on mentävä töihin. Mutta onneksi ei kuitenkaan niin pahasti ole asiat.
Minulla oli saunapäiväkin eli joka toinen lauantai. Olin jo päättänyt, etten jaksa yksin mennä saunaan, kun Antti soitti, että he voisivat Ennin kanssa tulla. Joten kävin saunassakin ja se oli mukavaa.
Kommentit