Heräsin virkeänä ennen seitsemää. Päätin lähteä Mûmakin kanssa kunnon aamulenkille ennen kahvittelua. Lenkillä sitten vierähtikin kaksi ja puoli tuntia, joten loppu päivän ohjelma oli vähän tiukka.  Mutta aamulenkillä oli sen verran hauskaa, että ei se haittaa. Lämmintä kun on ollut, lumet sulavat ja siitä taas tulee lättäköitä ja ojia ja muuta mukavaa märkää. Kengätkin vähän kastuivat.

Kahlailun jälkeen mentiin koirapuistoon. Oltiin ensin ihan yksin. Sitten tuli yksi musta, kiltti labbis, joka ei kuitenkaan kauaa viihtynyt vaan jatkoi lenkkeilyä. Oltiin taas yksin, mutta sitten rupesi pikkukoiria oikein virtaamaan puistoon. Olikin mukavaa, kun oli tarpeeksi pientä porukkaa kerrankin.

Siinä sitten kuljettiin nenä takapuolessa jonossa, kun piti ottaa selvää, missä mennään. Kaksi tyttöä, jotka oli jo vanhempia ja kokeneempia, yksi leikattu vanhahko uros ja kolme noin vuoden ikäistä poikaa. Tytö oli kaikki blondeja, vanhempi mies oli myös blondi, mutta kikkarakarvainen ja pojat vähän tummempia sitten.

Mûmak ja Tahvo olivat tosi innostuneita tytöistä. Mûmak oikein ryhdistäytyi, eikä meinannut millään uskoa, että tämä on poika, joskin leikattu. Tahvon rodusta saa vapaasti esitellä arvauksia. Tahvo on kyllä ihan paperikoira.

Mûmak ei myöskään uskonut, kun Alma sanoi, että häviä ja heti. Mûmak vain yritti ja yritti uudestaan.

Minä kävin leffassa katsomassa prinsessa Mononoken. Miyazaki on kyllä hyvä. Taas kerran ihmettelin, miksi en käy useammin leffassa. Oli tosi hieno kokemus. Lisäksi tein tänään yhden tunnin hikijumpan, kävin pyykilläa, söin tukevasti ja vähän vielä senkin päälle, join punaviiniä ja sovin huomisen aikataulut. Mûmak jyrsi luuta.

Ydinluu on selvästi suuri herkku, jonka kanssa menee paljon aikaa. Nyt se luu odottelee pakkasessa seuraavaa kertaa. Haisee ihan kamalalle. En millään voi sitä kovin pitkään pitää asuintiloissa. Mûmakin mielestä ihanaa herkkua.