Aamulenkillä törmättiin juuri kuolleeseen metsäpäästäiseen. Nisäkäspedot eivät syö päästäisiä, koska ne haisevat pahalle. Kukaan ei ollut moista muistanut kertoa Mûmakille, joka olisi mielellään ainakin leikkinyt päästäisellä vaikka käsittääkseni onkin nisäkäspeto. Minä kielsin leikkimiset ja Mûmak tyytyi siihen. Varmaan se ajattelee, että minä kiellän aina kaiken kivan.

Lämpimän hikinen päivä oli tänään, joten iltapäivälenkillä läähäteltiin metsäteillä. Vähän harvinaisempia reittejä mentiin, kun yritin etsiä varjoja lähinnä itseni takia. Mutta näyttihän tuo Mûmakistakin olevan ihan ok.

Kaunista ja rehevää on tuollaisissa varjoisemmissa metsiköissä.

Sen sijaan meidän peruskalliolla, jossa iltalenkillä piipahdettiin, on aika syksyiset maisemat. Kuivaa heinää ja ruskistuneita puita.

Mûmakillehan kuivakin heinä kelpaa oivallisesti sekä piehtaroimiseen että syömiseen.

Minulla oli taas tänään sellainen tarttistehdäjotainpäivä, joten ei sitten hirveän pitkää iltalenkkiä tehtykään vaan kotiin kohti voimalinjapylvästä ja auringonlaskua suunnistettiin. Minulla usein käy niin, että tuollaisena tarttistehdäjotainpäivänä en saa tehdyksi sitäkään vähää, mitä peruspäivinä. Ajattelu vie minulta kaikki voimat ja tarmon. Onneksi en sitä kovin usein tai kovin intensitiivisesti harrastakaan. Tänä iltana vähän parvekkeella istuin kokeilemassa varovasti ajattelua.

Mûmak tarjoili puruluuta helpottamaan taakkaani, mutta kiitin kunniasta, jolloin Mûmak kävi piilottamassa luun puhtaan pyykin kassiin. Kävin nimittäin tänään pyykillä, enkä sitten ajattelultani ehtinyt puhtaita vaatteita kaappiin laittaa. Nyt niiden joukossa on puruluu, siankorva ja pari vähän tahmeaa pehmolelua.

Ja aurinko laski, eikä minun ajatteluni johtaneet mihinkään. Toivottavasti tämä ajatteluvimma katoaa yön aikana ja voin ruveta puuhastelemaan jotain joutavaa.