Meni tämä päivä aika tarkkaan noiden matkakuvien kanssa. Paljon oli huonoja, mutta paljon niitä kuviakin oli, joten jäi ihan kelvollisiakin. Valikoima on nyt facebookissa nähtävissä joten sinne vain kamut. Koiralenkit toki tein ja pyykkiä pesin. Toin mukanani myös toiseksi viikoksi jäävien likapyykit ja pesin ne samalla.

Aikaisin pimeä tulee pilvisinä päivinä. Yhden maissa oltiin päivälenkillä ja tummilta näyttävät kuvat. Laskin pojat vähän juoksentelemaan hangessa. Lunta tosin oli niin paljon, ettei siinä paljon juoksenneltu.

Jawakin upposi mahaa myöten

 

ja Mûmak sitten enemmänkin.

 

Mutta onpa niillä eroja etenemistavoissakin. Jawa kyntää voimalla läpi kinoksen. Mûmak loikkii kinosten yläpuolelle.

Polkua pitkin kulkiessakin tuo liikkumisero näkyy hyvin.

Poluissa on täällä pienoinen ongelma. Hyvin ovat ihmiset ehtinee tallata polkuja noihin valtaviin kinoksiin, mutta ne polut ovat hyvin kapeita. Ei puhettakaan, että siinä pystyisi ohittamaan vastaantulijan. Saas nähdä, miten jatkossa käy näiden koiralenkkien kanssa. Tänään on onnistunut liikkuminen, kun aina joko me tai vastaantulija on päässyt kääntymään johonkin muualle. Mutta tuolla on suht pitkiä pätkiä, joista ei voi kääntyä kuin umpihankeen tai ympäri.

Umpihangessa nuo koirapojat kyllä tänäänkin paljon rämpivät, kun olivat vapaina. Hirveän pitkiä aikoja en kyllä viitsi niitä tuolla hangessa juoksuttaa Mûmakin paljaan mahan takia, vaikka ei tuo tänään tuntunut haittaavan.

Ja ainahan sitä näppärä koira löytää paikkoja, joissa maha ei viistä hankea.

Lumileikit olivat kuitenkin niin houkuttelevia, ettei mahaa ehtinyt paljon miettimään.

Ja Jawakin innostui piehtaroimaan oikein kunnolla.

Minä nukuin viime yönä tosi vähän, mutta käyn vieläkin niin ylikierroksilla, etten oikein osaa rauhoittua nukkumaan. Mutta eiköhän se uni aikanaan tule. Punaisella merellä kuulemma mahatauti jyllää uudestaan ja uusi lääkekuuri on menossa. Niillä lääkkeillä on sellainen kumma tapa, että hinta nousee joka kerta. Kolmea eriväristä pilleriä syödään. Eka satsi maksoi 20 euroa. Tokasta apteekkari pyysi 31, mutta maksoin vain 25. Nyt oli hinta ollut jo 35 ja ihmiset sen verran uupuneita, etteivät jaksaneet tapella vaan maksoivat. Tuntuu vähän epäluotettavalta, kun lääkkeidenkin hinta on ihan mitä sattuu. Mutta maassa maan tavalla. Ennikin on ripulissa, mutta kuulemma ihan pirteä. Ennille on tietenkin ihan oma satsi lääkkeitä ja toki kalliimpiakin. Onneksi tuo vaiva paranee, kun pääsee kotiin ja omiin ruokiin ja bakteereihin. Sen sijaan nuo kutisevat paukamat, joita minä olen täynnä ja joita Ennillä on vielä enemmän, eivät tunnu välittävän mistään. Kenelläkään muulla meidän porukasta niitä ei ollut eli jostain syystä kovin nuoret ja kovin vanhat eivät ilmeisesti niitä ötököitä kestä.  Mutta oli se matka niin mukava, että ei haittaa.