...tunnelin päässä on lähestyvä juna... Mutta mukavaa on, kun taas mennään kiihtyvällä tahdilla kohti valoisaa vuodenaikaa. Olen tainnut jo muutaman kerran mainita, että kovasti tykkään vuodenaikojen vaihtelusta etenkin valon suhteen.

Aamulla anivarhain jo aurinko nousi.

Näytti tulevan kaunis päivä. Ja niin tulikin, aurinkoinen, mutta aika kylmä kuitenkin.

Päivälenkillä törmättiin taas Dixi-koiraan. Kävi ilmi, että se onkin uros, mikä tietenkin selittää aika paljon eilisestä. "Pomot" vaihtoivat puhelinnumeroita, joten ehkä me tavataan toistekin. Mutta varmuuden vuoksi otettiin vähän pientä leikkiä tänäänkin. Minä tein houkuttelevia hyppyjä ja näytin, että kyllä lumi tänäänkin pöllyää.

Dixi syöksyi perääni korvat hienosti hulmuten.

Minä kannustin yrittämään enemmän.

Mutta sinnehän se kellistyi, lumihankeen, kun vähän näytin, miten painitaan.

Ja kun Dixi juoksi karkuun, minä näytin, että kyllä ne minunkin korvat lepattaa.

Mutta se otti salaisen aseensa eli lumisuihkun käyttöön

ja kun käännyin katsomaan, se oli melkein kokonaan uponnut hankeen. Piti lopettaa koko leikki.

Mutta kyllä se Dixi sitten kömpi esille suureksi helpotuksekseni.

Olipas mukava vähän leikkiä.

Minä taas menin illalla Ennin kanssa rakentelemaan. Ja kun tulin sieltä, jumituin taas telkkarin ääreen. Nyt katsoin uskomattoman kömpelöä animaatiota Beowulfista.