Meillä on välillä tosi huono onni. Tänään oltiin urheilukentän vierellä. Mûmak siinä pökelöitsi kaikessa rauhassa, kun pojankoltiaiset räjäyttivät raketin toisella puolen. Paniikkihan siitä seurasi. Koko loppulenkin Mûmak oli varpaisillaan, että sattuuko jotain. Toivottavasti ei mitään paukkuarkuutta kehitä itselleen.

Sisällä kyllä sitten riitti virtaa meuhkaamiseen ihan viimesen päälle. Kynnet taas saksittiin. Kehuminen tepsi taas. Ja kyllä minä ylistinkin, miten reipas koira minulla onkaan. Silmiin ostin tippoja ja niitä sitten puoli väkisin laitoin. Vuotaa ja rähmii nuo silmät sen verran pahasti nyt, että vähän estetiikkaa yritän saada aikaan. Kaikissa väleissä Mûmak pisti tätä siivottua kämppää uuteen uskoon. Sänkykin on nyt täpötäynnä puruluita ja pehmoleluja, kun Mûmak on niitä tuossa jonkin aikaa laittanut jemmaan.

Ruhoittui sitten kuitenkin lopulta telkkaria katsomaan.

Mutta siellä oli vain ihan tylsiä kilpailuja ja rikossarjoja. Niitä nyt kukaan jaksa koko ajan tuijottaa.

Parempaakin tekemistä löytyy.

Niinpä niin. Minulla alkoi tänään loma. Juhlistin sitä käymällä perjantaiuinnilla. Tukka märkänä tässä muutenkin on saanut taas päivän kuljeskella, kun koko ajan sataa vettä, vähemmän tai enemmän, mutta sataa.