Yllättävän kovillehan tämä sairastaminen ottaa. Lähinnä sisätiloissa ja vaaka-asennossa olen viettänyt päivän. Ulos olen mennyt vain pakon edestä eli Mûmakin lenkkien takia. Käytiin automaatilta repimässä rahaa, jotta voin keitellä lisää sipulimaitoa, jota finrexinin lisäksi olen juonut. Kuvassa Mûmak Erätorilla, jossa meidän automaatti, lähin ja ainoa näillä kulmilla, on. Oletteko nähneet surkeampaa koiraa narun päässä. Mûmak osaa olla tosi dramaattinen halutessaan.

Kaunis päivä oli ulkona. Aurinkokin paistoi ja värithän ovat hienoja, joten pakko oli parvekkeelta kuvia ottaa. Tuolla taustalla oleva satulinnoitus on Viikinmäen asutusta.

Tässä seuraavassa kuvassa on oikealla alhaalla talon edessä se paljon puhuttu matontamppausteline, jolla tapahtuva liikehdintä on Mûmakista aina ilmoittamisen arvoista. Tulee minun luo sellaista pientä ininää pitäen ja lievästi vapisten aina, kun joku noilla kulmilla liikkuu. Sitten minä lähden mukaan ikkunaan katsomaan ja kerron, ettei tarvitse välittää. Tänään siellä ei kukaan liikkunut niinä aikoina, kun Mûmak päivysti ikkunassa.