Olin minilomalla. Piti kaikenlaista kodin eteen puuhastella, mutta tulikin sitten muuta. Omenoita kassikaupalla säilöttäväksi, mummoutumista, kyläilyä ja huomiseksi on luvassa lunnikoiria laumoittain. Että koti on mitä on. Mutta koneessa on uusi hieno näyttö, uusi maailma kokonaan. Väritkin ovat muuttuneet aivan toisiksi.

Mummouduin siis peräti kolmena päivänä. Keskiviikkon mummoutuminen meni ihan vain seurustelun merkeissä.

Suurin osa keskiviikosta meni kuitenkin oman kodin sotkemiseen. Etsin sohvanpäällyskankaita, suunnittelin Mûmakille parin oman patjan ompelemista, kaivelin lankavarastojani ja selailin lehtipinoja miettien, mitä heittäisi pois. Järjestin siis yleisen sekasorron, jonka keskeltä menin ratsastamaan. Enkä sitten sen jälkeen jaksanut kuin hätäisesti Mûmakia käyttää. Onneksi Mûmak kuitenkin aina tapaa kamuja. Tämä vakiotyttö on kasvanut jo aika paljon isommaksi, mutta Mûmak ei piittaa kokoeroista, eikä siitäkään, että onnistuu aina paketoimaan itsensä totaalisesti. Jollain konstilla se paketti sitten aina purkautuukin.

Torstai kului sitten omenien pilkkomiseen ja hillon keittämiseen. Omenoita on edelleen vaikka kuinka paljon tuolla parvekkeella ja koko asunto täynnä banaanikärpäsiä.  Jos hyvin käy, voisin huomenna ehtiä keitellä loputkin ja yrittää kärpäsistäkin eroon.

Mummoutuminen edistyi sen verran, että kävelyllä käytiin. Siis minä kävelin ja työnsin rattaita pitkin metsäteitä. Lehtipuita opeteltiin. Haavan havinaa kuunneltiin ja pihlajanmarjoja ihasteltiin. Mutta Ennistä keinuminen vei kyllä voiton kaikesta.

Ja Mûmak tapasi iltalenkillä hieman pienemmän kaverin kuin edellisenä päivänä.

Nuo hihnat ovat nyt kuvissa mukana, kun on satuttu tapaamaan aina jossain autotien läheisyydessä, missä Mûmakiakaan ei uskalla laskea irti. Vai pitäisikö sanoa 'etenkään Mûmakia'. Mûmak nimittäin on moottoripyörähullu. Yrittää aina juosta kilpaa pyörien kanssa. Ja mitä kovempiääninen pyörä, sen innokkaampi Mûmak on. (Minähän kanssa olen aina pitänyt motskareista . )

Tänään sitten matkattiinkin heti aamupäivällä Espooseen. Eilen aamulla nukuttiin peräti puoli yhdeksään. Mûmak olisi nukkunut pitempäänkin. Se on väsynyt, kun minä olen melkein koko ajan kotona. Tehdään pitempiä lenkkejä ja sisälläkin Mûmakin pitää pitää minua koko ajan silmällä, vaihtaa huonetta samaan tahtiin ja osallistua kaikkiin toimiin, mitä teen. Väsyttäähän sellainen. Tänä aamuna minä kuitenkin heräsin jo ennen kahdeksaa, jotta päästiin ajoissa vauhtiin.

Matkat sujuivat hyvin, mitä nyt tulomatkalla yksi rouva meinasi istua meidän viereen. Ei huomannut Mûmakia minun sylissä ennenkuin oli jo melkein asettanut pyllynsä viereiselle penkille. Silloin hyppäsi ylös, vaihtoi paikkaa ja aloitti valittamisen siitä, miten koirat eivät saisi häiritä kunnon matkustajia. Olin kohtelias ja hyväntuulinen ja vain ajattelin sanoa "Onneksi tämä koira ei sentää rupea haukkumaan muita matkustajia, oli ne kuinka epämiellyttäviä hyvänsä". Mutta ajattelustakin tuli ihan hyvä mieli.  

Olin suosiollisella tuulella, kun vierailu oli mukava ja antoisa. Minulla on nyt taas niin paljon, niin kauniita killuttimia hiveltävänä, ettei kukaan uskokaan. Osa pitää kyllä antaa lahjaksi. Yritän pitää nuo lahjat jotenkin sellaisina, että raskin niistä luopua. Mutta vaikeaa se on. Mieli tekisi pitää vain kaikki omana ja hivellä niitä. Käykääpäs vilkaisemassa: http://helmii2.vuodatus.net/ Nuo uudet ovat vieläkin kauniimpia kuin entiset. Ja kivet on tooosi isoja! Komeita.

Mûmakista oli mukava yrittää leikkiä kissan kanssa, vaikka ensin vähän nostelikin karvojaan pystyyn. Mutta niiden saaminen samaan kuvaan oli kyllä aika vaativaa.

Jostain sentään saatiin Mûmakistakin kuvia ainakin kiinnipitelemällä. Kumma, että nuo eläimet heti huomaavat, jos niistä yrittää ottaa kuvan. Silloin on päämääränä vain päästä nenä kiinni kameraan, ainakin Mûmakilla.

Mummoutumassa Mûmak ei kuitenkaan ollut vaan Mini joutui siellä hoitamaan koirana olon ihan yksin. Hyvin se hoitikin tehtävänsä.

Positiivista on sekin, että Mini sietää ihan hyvin jo Mûmakiakin. Se kävi ilmi, kun illalla oltiin hakemassa tätä uutta näyttöä. Tästä pitäisi varmana ottaa kuva, on tämä niin hieno.  Ilta menikin sitten tätä laitellessa ja etenkin taustakuvia valitessa. Nuori Mûmak siellä nyt on. Ja tuo hiukan vanhempi Mûmak nukkuu rennosti. Minä ajattelin vielä vähän telkkaria tuijottaa, vaikka on jo aika myöhä.