En tiedä, voiko sitä taidoksi sanoa, mutta tänään Mûmak eka kertaa sulki korvansa lunnikoiramaiseen tapaan. Siis tietenkin vain sen vasemman korvan, joka nykyisin on aina pystyssä. Välillä oikeakin pikkuisen kohoaa, mutta enimmäkseen se on niin lerpallaan kuin lerpallaan vain voi olla. Sitä on mahdoton mitenkään sulkea.
Tänään Mûmak myös laskeutui ensimmäisen kerran yhden rappuvälin portaita alas eli hissiltä alaovelle.
Se vaati houkuttelua ja kävi niin varovaisesti, että kokeiltiin vain kerran. Muulloin kannoin Mûmakin kuten tähänkin asti.
Ulkoilulenkeillä tavattiin paljon koiria, joiden kanssa vähän tutustuteltiinkin. Enimmäkseen näitä lähiseudun koiria, joihin tullaan suunnilleen päivittäin törmäämään. Siinä vaiheessa, kun koirat tuntevat toisensa, ei sen kummempia yhteenottoja tule. Joidenkin kanssa kaveerataan, jotkut ohitetaan arvokkaan piittaamattomasti. Mutta jossain vaiheessa pitää päästä vähän kuonottelemaan, että tietää, kuka kukin on. Ja mieluiten tutustutaan tietenkin mahdollisimman varhain. Ihmisiinkin Mûmak ottaa jo jonkin verran kontaktia ulkona, mikä on tosi suuri edistysaskel. Aika paljon on nyt ihan näillä kotinurkilla pyöritty, joten kohta lienee taas syytä lähteä reissaamaan vähän kauemmas. Mutta on tuota pentua niin kiva katsella näillä tutuilla kallioilla, kun se nauttii ulkoelämästä turvallisessa ympäristössä.
Illalla meillä sitten olikin talo täynnä vieraita. Ja Mûmak tykkäsi. On kyllä niin samanlainen kuin pikkulapset. Pakko esittää kaikki temput, kun on uusia katselijoita.
Ja parasta tietenkin oli, että mukana oli Jawa, jota Mûmak kerta kerralta enemmän pyörittää.
Ja heti, kun Jawakin innostuisi leikkimään, Mûmak kellahtaa selälleen.
Jawa on sitten vähän ihmeissään, että mitä tämän kanssa oikein pitäisi tehdä ja rupeaa lopulta haluamaan kotiin ja rauhaan.
Nyt ovat vieraat lähteneet ja Mûmak vetää sikeitä sängyllä. Olen tänään antanut sille ruoat niin, että olen lisännyt kuppiin vähän vettä. Nappulat eivät oikeastaan ehdi yhtään kastua, mutta jostain syystä Mûmak tykkää enemmän tällaisesta tarjoilusta kuin ihan kuivasta muonasta. En tee tästä mitään vakiojuttua vaan tarjoan yleensä ihan pelkkää kuivaa muonaa. Mahdollisia reissuja silmälläpitäen on helpompaa, kun koira syö suoraan pussista otettua ruokaa. Ajattelen siis vain omaa mukavuuttani.
Kommentit