Tarkoitus oli kertoa pitkään ja laveasti mielipiteeni kirvoista ja niitä hoitavista muurahaisista. Mutta en jaksakaan nyt. Sen verran voin sanoa, että plantaasillani on molempia, itseasiassa muurahaisia peräti monta lajia lukumääristä nyt puhumattakaan. Mutta plantaasi ei ole mikään elämän ja kuoleman kysymys. Ei ainakaan minulle. Kirvoille voi ollakin.
Lunnikoirillahan on tunnetusti herkkä vatsa, joka kestää vain valikoidut ruoat ja vaatii tarkan ruokavalion. Mûmakin vatsa ilmeisesti vaatii paljon heinää joka päivä. Tänään vaati myös aika paljon piparjuuren juurakkoa. En minä jaksa ulkona koko ajan syömisistä huomautella. Nenäliinat sun muut paperit, ihmisten eritteet ja lintujen myös olen laittanut kiellettyjen listalla, mutta kasveja, kantoja, multaa ja puunkappaleita syököön. Muuten pitäisi olla koko ajan kieltämässä.
Siitä vaan sitä piparjuurta mahaan, jos kerran maistuu. Nenä on näköjään ollut tekemisissä mullan kanssa.
Kesken kaivuutyön tiukka vilkaisu kävelytielle, että ketä siellä kulkee.
Ja sitten vain ylvääseen asentoon nukkumaan mielellään jalat mansikkapenkissä ja pää marjapensaassa.
Kotimatkalla tavattiin taas Täplä. Nyt osuttiin hiekkakentän kohdalle, joten voitiin laskea koirat irti. Juoksivat aika pitkään ja peuhasivat innolla. Ovat lähes täsmälleen samanikäisiä ja vielä suht samankokoisia eli hyvä leikkipari.
Piti vielä laittaa tänne tämä, koska tykkään.
Kommentit