Aamut ne käy yhä vaikeammiks ja haaveet ne käy yhä haikeammiks... Oli niin takkuista se ylösnousu, että aamulenkillä tavattiin paljon muita koiria.

Meidän normaaleina aamun ulkoiluaikoina eivät muut koiranomistajat vielä teillä kävele. Hyvin kuitenkin aamusta selvittiin, vaikka myöhässä oltiin. Mûmakista on kasvamassa kunnon koira. Ei mitään kiirettä aamupissalle.  ...Nyt tosin käyttäytyy vähemmän hyvin. Dentastickiä piilottaa sänkyyn hirveällä tohinalla. Kaivaa ja raapii melkoisella metelillä ja samalla varmaan repii lakanat riekaleiksi... On kyllä ollut tänään hyvällä tuulella. Ilo katsella. Nyt ainakaan ei mikään suru vaivaa Mûmakia.

Mûmak oli päivän pissailematta ja kakkailematta, vaikka en käynyt ruokiksella kotona vaan olin pitkän päivän poissa. Oli myös  erittelemättä sen ajan, kun olin tallilla ratsastamassa. Muuta pientä oli kyllä puuhastellut. Mattoja siirrellyt, kuitteja ja laskuja syönyt ja muuta sellaista pientä ajanvietettä, mitä koira tarvitsee, kun on pitkiä aikoja yksin.