Tänään on sitten ollut jokaisen lapsen unelmapäivä. Loputtomiin sopivan kosteaa lunta, josta voi rakennella linnoja ja ukkoja ja akkoja ja vaikka mitä. Missähän ne lapset oikein luuraa, kun yhteenkään rakennelmaan ei ole törmätty? Mûmakille yritin lumipalloja heitellä, mutta se oli vähän omituinen leikki. Mûmak otti pallon, kulki se suussaan pitäen valittavaa ääntä ja hautasi sen lumihankeen sopivaksi katsomaansa paikkaan. En kovin montaa palloa jaksanut heittää, kun tuo piilotus oli niin aikaavievää. Annoin mieluummin Mûmakin ihan vain peuhata lumessa ilman piilottamisen stressiä. Mutta siis tänään on vähän enemmän lenkkeilty.

Ja meidän katolta lumia tuli alas pitkin päivää ihan omia aikojaan. Ei meidän kohdalla vaan tuolla suojaisemmassa nurkassa olevien parvekkeiden kohdalla. Nyt ei kannata ihan seinänvieriä kuljeskella.