Mûmakin aamu alkoikin omituisesti. Heräsi seitsemän maissa. Tiiraili ikkunasta aikansa. Alkoi hissukseen huomautella, että olisi ulos mentävä. Jatkoi huomauttelua, kunnes jotain liikehdintää rupesi tapahtumaan. Siitä innostui kovin, että nyt pissalle. Mutta eikä mitä. Taluttajalla ei ollut mikään kiire. Tiiraili ikkunoista, pukeutui rauhassa ja meni vielä itse ensin pissalle. Mûmak siihen viereen tuli odottamaan. Ja niinhän siinä kävi, että väkisin pissa valui kylppärin lattialle. Eipä siinä muuta kuin pyyhkiä pois. Sinänsä ihan sopivasti, koska helppohan se kylppärin lattia on pestä. Ja muutenkin sitä olisi ollut taas syytä pestä. Mûmakia kovasti nolotti, mutta minun vikahan se oli. Mentiin sitten lenkille.

Kaikenlaisia suunnitelmia minulla oli päivää varten, mutta enimmäkseen taas istuin koneella kuvia selaamassa. Ulkona olisi ollut kaunis päivä mennä vaikka kitkemään. Sisällä olisi sotkua ja likaa vaikka siivottavaksi. Ja enkös vain kuntosaliakin harkinnut. Ei pitäisi edes avata konetta. Onneksi tuota Mûmakia on pakko käyttää välillä ulkona. Muuten varmaan kokonaan jähmettyisin tähän.

Edelleen Mûmak syö paremmin, jos nappulat on kosteita. Nykyisin vain laitan pelkkää kuumaa vettä ilman makuaineita.

Pyykillä nyt sentään taas kävin. Lakanoita pesin ja vähän noita ratsastuskamppeita syksyä silmällä pitäen. Ja siinä pestessäni värjäsin kaikki joululiinani ällön vaaleansinisiksi. Alan selvästi vähän menettää otetta kaikesta. En ole kymmeniin vuosiin väripyykkejä sotkenut. Onhan ne vanhoja ja kuluneita ne joululiinat, mutta vielä niitä olisi pitänyt. Nyt ei kyllä. On se väri sen verran vastenmielinen.

Mûmak on aika tottunut tuohon valokuvamallina olemiseen, mutta kyllä se edelleen välillä on sitä mieltä, että olisi parempaakin tekemistä kuin poseerata jatkuvasti.

Minulla ei ollut mitään aikomusta katsoa prinsessahäitä, mutta pyykiltä tulin juuri sopivasti avaamaan telkkarin, kun isä talutti tytärtään kirkonkäytävällä. Ja siihen minä sitten jumituin. Pari vaikutti niin rakastuneelta ja onnelliselta, ettei tosikaan. Toivottavasti jaksavat ja pärjäävät. Hevoset olivat hienoja ja pukukin ihan kaunis.

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, mutta jos vielä jonkun kuvan...